Uutisia hinnalla millä hyvänsä

Britanniaa ravisuttaa jälleen yksi uutisskandaali. Tällä kertaa setvitään lehdistön suhteita poliisiin ja poliitikkoihin eikä kuningashuoneen meikäläisittäin katsottuna teennäisiä kriisejä.

Italiassa pääministeri Silvio Berlusconi on puolestaan koettanut kieltää ajankohtaisen tv-ohjelman lähetyksen, mikä ei liene vain poliittista perua. Berlusconi tunnetusti omistaa maan suurimman televisio- ja lehtiyhtiön Mediasetin, joten kilpailija olisi hyvä raivata tieltä.

Me suomalaiset katsomme herkästi olevamme kaiken arvostelun yläpuolella, kun puhutaan likaisesta pelistä ja korruptiosta. Vaalirahasotkut muuttivat kuitenkin myös meidän puhtoista käsitystämme ”maan tavoista”. Ainakin Rupert Murdochin dynastian ja brittihallinnon mielenkiintoisista kytköksiä kannattaa siksi tutkailla meilläkin.

Kuten asiaan kuuluu, muut kuin Murdochin imperiumin lehdet ja tv-kanavat pyrkivät nyt Britanniassa kyykyttämään kilpailijansa syvimpään suohon.

Mukava lyömäase syntyy siitä, että niin Lontoon ylimmän poliisijohdon kuin pääministeri David Cameronin lehdistöavustajista ja myös jälkimmäisen lähipiiristä löytyy useita, kyseisen Murdochin kustantaman lehden entisiä uutispomoja.

Lakkautettu lehti, News of the World, kuului niihin julkaisuihin, jotka elivät roskajuoruilulla, jota nykyään myös (viihde)uutisiksi kutsutaan. Murhat, raiskaukset, pettämiset, erot, känniset töppöilyt. Niistä saa revittyä myyviä otsikoita. Kisassa klikkaus- ja lööppivoitoista näyttävät kaikki keinot olleen sallittuja mukaan lukien salakuuntelu.

Voidaan tietenkin heristellä sormea liian suuriksi paisuneille mediaimperiumeille ja hurskastella, että eihän meillä moiseen sorruta.

Katsotaanpa kotimaisia iltapäivälehtiä, jotka ovat kumpikin myös Suomen suosituimpia verkkopalveluja. Viime keskiviikkona luetuimmat jutut käsittelivät jenkkilaulaja Jennifer Lopezin eron syitä, työvuorossa olleiden poliisien pizzanhakua, Jyväskylässä tapahtunutta Siwan ryöstöä ja amerikkalaisnuorta, joka tappoi vanhempansa.

Presidentin kissan kuolema teki nousun iltapäivällä vanavedessään uutinen, jossa kerrottiin brittiskandaaliin liittyen, kuinka toisten henkilöiden kännykkävastaajien salakuuntelu onnistuu helposti meilläkin.

Että tällaista laatujournalismia lukijat meiltä toimittajilta haluavat. Samat otsikot pyörivät Suomessa kuin Isossa-Britanniassa, paitsi ehkä se Tarjan kissa.

Luotan journalistien toimintaetiikkaan ja osaamiseen edelleen. En kai tätä työtä muuten jaksaisi tehdä.

Kilpailu eli viestintäyhtiöiden kova tuloksentavoittelu on kuitenkin viemässä edellytykset tehdä huolellista uutistyötä myös meillä Suomessa.

Entistä enemmän jahdataan samoja kapeasta näkökulmasta tehtyjä uutisaiheita. Monet, oikeasti tärkeät aiheet jäävät tarttumatta, koska niihin tarvittaisiin aikaa paneutua ja tehdä taustatyötä enemmän kuin yksi päivä.

Kilpailu on myös johtamassa siihen, että toimittajien sekä politiikkojen, yritysjohdon ja virkamiesten ennakkoluulot toisiaan kohtaan koventuvat.

Uutisten teossa välttämätöntä, luottamuksellista taustatietoa on yhä vaikeampi saada, kun haastatteluja ei uskalleta käydä muutoin kuin tarkkaan rajatuista aiheista.

Myös viestinten asiakkaiden eli suuren yleisön arvostukset ovat kaventuneet. Eikö oikeasti enää muu kiinnosta kuin seksi tai sen puute, hauskanpito (Suomessa yhtä kuin viinanjuonti) ja toisille tapahtuneet onnettomuudet? Tämähän on kuin Roomassa ennen sitä surullisen kuuluisaa tuhoa.

Kenties olen naiivi, mutta haluan uskoa laadukkaiden uutisten myyvän jatkossakin. Lehdistössä pitää vain ottaa linja satsata niin sanotusti tärkeisiin uutisiin.

Yksi ratkaisun paikka on edessä päätettäessä, miten ja mistä varoista rahoitetaan Yleisradion toimintaa. Samalla olisi mielestäni syytä pohtia, onko Ylen tärkein tehtävä kisata muiden tv-yhtiöiden ja iltapäivälehtien nettisaittien kanssa siitä, kuka nappaa johtavan poliitikon lautakasan päältä? Eikö tuon puskissa vahtimisen voisi jättää sille lehdistön osalle, joka myös maksaa lukijavihjeistä tippiä?