Pelkät puhe kotimaisen luonnonkalan puolesta eivät riitä – hylje- ja merimetsokantoja on voitava karsia kalatalouden turvaamiseksi, vaatii alan asiantuntija

Kalastajien määrä on vähentynyt vuosi vuodelta. Kuvassa kalastaja ja Veljekset Kuoppala Ky:n omistaja Jouko Kuoppala rysää kokemassa Lohtajalla. Kuvituskuva. Kuva: Paivi Karjalainen

Kotimainen luonnonkala on tärkeä osa suomalaista elintarviketuotantoa ja ruokajärjestelmää. Kriisien ja konfliktien seurauksena luonnonkalan merkitys Suomen huoltovarmuudelle tullee korostumaan.

Viime vuosina ala itse on kohdannut kriisin toisensa jälkeen. Uusia kalastajia ei tule, jos ammatinharjoittamisen toimintaedellytykset ovat heikot tai meri ei anna elantoa. Miten voimme turvata alan jatkuvuuden?

Suomesta tuskin löytyy tahoa, joka ei haluaisi lisätä kotimaisen luonnonkalan käyttöä. Myös Suomen hallitus on ilmaissut tahtonsa tähän käynnistämällä Kotimaisen kalan edistämisohjelman.

Kansanterveyttä parantavalla tuotteella, jolla on pieni hiilijalanjälki ja jonka syöminen pienentää Itämeri-jalanjälkeämme, on valtava potentiaali. Kotimainen luonnonkala on myös usein vastuullisempaa kuin tuontikala, koska kaupallisen pyynnin kohteena olevat kalakannat ovat Suomessa pääosin hyvässä kunnossa.

Vahvasta kysynnästä huolimatta kotimaisen luonnonkalan tarjonta vähenee. Enää seitsemän prosenttia kuluttajille myytävästä kalasta on kotimaista kalastettua kalaa. Perinteisistä rannikkokalalajeista kuten kuhasta ja ahvenesta on tullut herrojen herkkua, ja ostoskoreihin päätyy yhä useammin norjalainen kassilohi.

Suomen kauppatase on kalatuotteiden kohdalla liki 300 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Rannikkokalastus on syvässä kriisissä koko Itämerellä. Suurimpana syynä jo 20 vuotta kestäneeseen alamäkeen ovat hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamat vahingot sekä niistä johtuva kalastusmahdollisuuksien voimakas väheneminen. Molemmilla eläimillä on tutkimusten mukaan myös negatiivisia kalakantavaikutuksia.

Kalakantamuutoksiin löytyy syitä muistakin ympäristötekijöistä. Moni kutualue on kärsinyt rehevöitymisestä sekä ruoppaus- ja läjitystoiminnasta johtuvasta pohjien liettymisestä.

EU-tasolla etenkään hylkeiden aiheuttamia ongelmia ei ymmärretä. Ymmärtämättömyydestä kertoo muun muassa EU:n vuonna 2015 asettama hyljetuotteiden kauppakielto, johon unioni taipui USA:sta johdetun, organisoidun kampanjan jälkeen. Metsästäjät eivät saa enää hyödyntää saalistaan kaupallisesti. Kielto on vähentänyt kiinnostusta hylkeenmetsästykseen, ja vahingot kalastukselle ja kalakannoille ovat kasvaneet. Rannikkokalastuksen tilanne on kriittinen.

Polttoaineiden hinnannousu koettelee erityisesti avomerikalastajia. Voimakkaasti vaihtelevat kalastuskiintiöt vaikeuttavat silakan trooli- ja rysäkalastajien toimintaa. Venäjän sota Ukrainassa keskeytti elintarvikkeeksi tarkoitetun pakastetun silakan, kilohailin ja kuoreen viennin Valko-Venäjälle ja Ukrainaan. Lisääntyvät ja laajentuvat suojelualueet sekä merialueiden ottaminen laajamittaiseen teolliseen käyttöön (muun muassa tuulivoima) kutistavat ammattikalastuksen toimintamahdollisuuksia entisestään.

Toivoa on vielä. Kun toimintaympäristö saadaan kuntoon, uusia kalastajia tulee varmasti. Meidän on toimittava asiassa laajalla rintamalla. Poliitikoilla ja hallinolla on keskeinen vastuu toimintaedellytysten luomisessa, mutta elinkeinolla on tietenkin oma osansa hoidettavana.

Ammattikalastajat toimivat kestävällä tavalla ympäristöä kunnioittaen. Kalan hyvän laadun turvaaminen on koko arvoketjun asia.

Myös ympäristöjärjestöjen tuki olisi tärkeää. Kotimaisen luonnonkalan puolesta liputtaminen ei auta, jos samalla vastustetaan kaikin voimin toimenpiteitä hylje- ja merimetsokantojen pienentämiseksi.

Rannikkokalastuksen keskeiset tarpeet ovat hylkeiden ja merimetsojen määrän vähentäminen kalastuksen ja kalakantojen näkökulmasta kestävälle tasolle sekä kalakantojen tilan edistäminen. Avomerellä toimiville kalastusyrityksille polttoaineen hinta alkaa olla kynnyskysymys, joka on ratkaistava tavalla tai toisella. Markkinoille tarvitaan kuluttajaystävällisiä, helppoja ja hyvänmakuisia ja myös edullisia tuotteita.

Paikallinen kokemus ja tieto tulisi ottaa kaikessa päätöksenteossa paremmin huomioon. Päätöksenteon tueksi tarvitsemme puolueetonta tutkimustietoa, joka myös auttaa torjumaan ajoittain esiin ponnahtavia mustamaalauskampanjoita ja hälventää aiheettomia uhkakuvia.

Kalastus on pitänyt rannikko- ja saaristoalueemme elävinä. Kalastus on pitänyt meidät ihmiset elossa kriisiaikoina. Meidän tulisi kaikin keinoin varmistaa, että tämä tärkeä elinkeino säilyy. Kunhan ongelmat tunnustetaan, meillä on pelkästään voitettavaa. Kalastus on hyväksi Itämerelle, ilmastolle ja ihmiselle!