Kamala luonto ei anna armoa: Se saalistaa, käyttää hyväksi, sotkee ja pitää pilkkanaan
Elukat ja kasvit valtaavat tiet, pihat, talot ja koko omaisuutesi, jos et ole jatkuvasti hätyyttämässä sitä takaisin reviirilleen, kirjoittaa Simo Ralli.
Luonto valtaa tilan hyvin nopeasti, heti jos ihminen luovuttaa hetkeksi. Kuva: Jaana KankaanpääVoit myös kuunnella kolumnin Simo Rallin kertomana:
Kamala luonto -sarjakuva on mainio. Siinä ilves ja kärppä kumppaneineen seikkailevat metsässä. Luonnon raadollisuus ja meidän inhimilliset luonteet tuodaan esiin eri elukoissa. Sarjakuva on hauska ja nerokas!
Mutta kuinkas kamala se luonto oikeasti on? Kyllä, kamala! Se valtaa, pitää omanaan, saalistaa, käyttää hyväksi, tuhlaa, ei anna armoa, pitää pilkkanaan, sotkee ja on todella julma!
Naapuri kertoi juuri, kuinka harakka nautti lounastaan, jäniksen aivoja, heidän porraspäässään. Ei siinä mitään, mutta tuo jäniksenpoikanen oli vielä hengissä. Järkyttynyt naapuri, antoi armoniskun jänölle ja hätyytti lintupedon tiehensä. Luonto on julma.
Itse olen seurannut kiikarilla lentäviä sammakoita. Meillä kurjet kokoontuvat isona ryhmänä luomanvarteen ja popsivat viitasammakoita suihinsa, aivan kuin eivät olisi kuulleetkaan, että kyseinen laji on rauhoitettu lailla.
Hintoihinkin tuo ruokailu tulee. Ympäristöministeriön hinnoittama viitasammakko maksaa 25 euroa kappaleelta. Vähät välittävät.
Elukat ja kasvit valtaavat tiet, pihat, talot ja koko omaisuutesi, jos et ole jatkuvasti hätyyttämässä sitä takaisin reviirilleen.
Pihat nurmittuvat, rännit puskevat koivua, uudenkin auton konepellillä kasvaa kesän jälkeen jäkälää, myyrät ovat tehneet pesän penkkeihin ja muurahaiset ovat vallanneet hansikaslokeroon jääneen suklaapatukan.
Asfaltista puskee voikukkaa, jos siinä on pienikin rakonen siemenelle, ja siementähän piisaa. Maassa, ilmassa ja vedessä on sellainen siemenpankki, että asuinalueet muuttuvat vuosikymmenessä rämeiköksi jos sen luonnon armoille jättää.
Afrikassa on vesipula ja täällä täysikasvuinen puu imee vettä 500 litraa päivässä. Kaupunkipuiston puut imevät helposti miljoonia vesilasillisia vettä kesän aikana.
Onko se oikein? Minun pitää pissata haisevaan ”vedettömään” pisuaariin, kun samalla koivu juo tankkiautollisen vettä kesässä.
Ymmärrän, että metsissä puita kasvatetaan, mutta että noita juoppoja rehataan myös kaupunkipuistoihin. Se on veden tuhlausta. Olisi hienoa, että edes kaupungissa pääsisi hetkeksi pakoon luontoa!
Suomalainen luonto on erityisen julma ilmastolle. Meillä on lyhyt kasvukausi, täällä ei ole vehreätä pitkääkään aikaa vuodesta. Kasvit lomailevat suurimman osan ajastaan, tekemättä sitä mitä pitäisi.
Meidän luontomme on laiska. Silti se ehtii tehdä pesiä, patoja, makooksia, tuhoa ja sotkua. Juuri puhdistin pienen sähkölangan aukon, josta löytyi 14 linnunpesää. Joka vuosi uusi pesä, - armotonta pesävärkin tuhlausta.
Luonto ilkkuu toimillemme.
Istutin avohakkuualueeseen kuusta ja nyt siellä kasvaa komea männikkö. Toki siellä on myös pihlajaa, koivua, raitaa, leppää, haapaa, pari katajaa, tuomi ja toden totta muutama kuusikin.
Luonto voittaa aina. Se keksii keinot, sopeutuu, muuttuu ja lisääntyy. Kun maallinen elo täällä loppuu, luonto ottaa sinut huomaansa. Parhaassa tapauksessa pusket uutta elämää isona sitkeänä pajuna, mitä ei saa millään hengiltä.
Vielä vinkki puuhaksi kesävieraiden kanssa.
Menkääpä kaatamaan puu! Ihan sellainen tavallinen parikymmentä metrinen kuusi tai koivu. Oksikaa, katkaiskaa pölleiksi, halkaiskaa haloiksi, vetäkää kanto maasta ja kerätkää kaikki oksat kasaan.
Metsistä mitään tietämätönkin huomaa, mikä määrä puuta jääkään metsään nilviäisten iloksi ja kuinka mahdottomasti meillä onkaan hiilensitojaa metsissämme.
Luontorikasta kesää kaikille!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
