Marjasta saa uutteena jopa tuhatkertaisen tuoton
Laatupäällikkö Pia Sorsa vastaa Aromtechin laadunvalvonnasta.17.10.201216:00
Lapin luonnontuotteiden hyödyntämisessa ollaan vasta alussa.
Kaikkihan sen tietävät, että luonnonantimia voi syödä, mutta että niillä voi peittää maksaläiskiä, lääkitä jalkasientä ja rauhoittaa peräpukamiakin.
Ollaanko Lapissa poikkeuksellisen innovatiivisia?
”Ollaan, ollaan, ilman muuta!”, Rainer Peltola vastaa puhelimeen Rovaniemeltä.
Hän on maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n vanhempi tutkija ja saa palkkansa siitä, että koettaa luoda lappilaisille luonnontuotteille lisäarvoa. Se tarkoittaa toimitusvarmuutta saatavuuteen ja vauhtia yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaan.
Alussa ollaan, Peltola myöntää.
Luonnonmarjojen hyödyntäminen on hänestä jo aika hyvällä mallilla. Mutta nyt tarvittaisiin enemmän jalostusta, jotta raaka-aineen hinta nousisi.
”On ihan turha ruikuttaa, että raaka-aineesta maksetaan niin huonosti. Luonnontuotteeet eivät raaka-aineena poikkea millään tavalla mistään muusta maa- tai metsätalouden raaka-aineesta”, Peltola tykittää.
”Eihän puunkaan reaalihinta ole noussut 1970-luvun jälkeen oikeastaan yhtään. Ja jokainen maataloustuottaja tietää, minkälainen raaka-aineiden hintakehitys on ollut viime aikoina.”
Miksi meillä sitten on kannattavaa metsätaloutta?
”Tai miksei meillä ole metsät täynnä thaimaalaisia metsureita? Se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että raaka-aineen tuotannon tehokkuus on nyt jotakin aivan muuta kuin 30–40 vuotta sitten. Yksi moto tekee nyt saman työn kuin kämpällinen lentojätkiä 1960-luvulla.”
Lisää lenkkejä jalostusketjuun
Samanlainen kehityskulku pitäisi nyt saada muihin luonnonraaka-aineisiin, kuten metsämarjoihin. Se tarkoittaa lisää lenkkejä jalostusketjuun ja sitä kautta lisää liksaa.
”Arvon nousu jalostusketjussa ei tarkoita juuri muuta kuin sitä, että arvoketjun ympärillä on paljon taloudellista toimeliaisuutta. Ja se tarkoittaa lisää hyvinvointia ja työpaikkoja”, Peltola yksinkertaistaa.
Hänestä on suorastaan itsestäänselvää, että pohjoiset metsät ovat täynnä ulkomaisia marjanpoimijoita. Marjanpoiminnan kannattavuus on suomalaiseen elintasoon tottuneelle alhainen.
”Ulkomaiselle maksetaan marjakilosta aivan saman verran kuin suomalaiselle, mutta erona on, että jos suomalainen ja thaimaalainen poimii raivokkaasti pari kuukautta, thaimaalainen saa parhaassa tapauksessa parin vuoden palkkarahat. Ei ole mikään ihme, että he ovat niin ahkeria.”
Suurin osa Suomen kauppamarjoista poimitaan Lapista ja Kainuusta, sienet itäisestä Suomesta.
Tuhansia euroja kilolta
Marjojen vuosisadoksi on arvioitu jopa miljoona kiloa, mutta vain runsas kolmannes siitä on järkevien poimintamatkojen päässä. Pelkän raaka-aineen potentiaali on satoja miljoonia euroja.
Jos se jalostetaan hilloksi, marjan arvo kymmenkertaistuu.
”Eikä hillon pyöräyttäminen marjoista ole todellakaan mitään avaruustekniikkaa.”
Mustikkajauheesta maksetaan sata euroa kilolta ja uutteesta yli neljätuhatta. Männynkuoriuute maksaa kaupassa luontaistuotteena jopa yli 6 600 euroa kilolta. Toki se on myös tiivistettyä tavaraa.
Vaikka puristeiden, pillerien ja ravintolisien arvo on korkeampi, kapeampi on markkinakin ja myynti työläämpää, Peltola huomauttaa.
MTT on selvittänyt niin Repolarille, Detrialle kuin Aromtechillekin eri kasvinosien vaikuttavien aineiden luonnetta ja määriä.
”Esimerkiksi pihkavoiteesta voidaan kysyä, onko kyse innovatiivisuudesta vai vain ennakkoluulottomuudesta? Sehän on vanha keksintö, mutta että siitä jalostui kaupallinen ja hyväksytty voide, on sen ansiota, että Kolarin terveyskeskuksessa oli ennakkoluulottomia hoitajia ja lääkäreitä.”
Kolarilainen hoitohenkilökunta joka tapauksessa oli valveutunutta. Ja Lapissa luonnonkäyttöperinne on aina leimannut arkea enemmän kuin muualla Suomessa.
Alan yritysten on vaikeaa pärjätä ilman verkostoitumista.
”Ilman sitä ei tulisi mitään. Vaikka esimerkiksi puhutaan luonnontuotealasta, se on hyvin vaihteleva joukko ravitsemusta, kosmetiikkaa, lääketiedettä ja muita hyvinvointialoja. Siinä tarvitaan sekä mikrobiologian, kasviekologian ja kasvikemian oppeja. Ei kenenkään päässä ole noin laajoja tietoja, että olisi koko alan kattava asiantuntija.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
