EUROOPPA-SÄMPYLÄN NAKKI

Berlaymont eli Komission rakennus Schuman-aukio Ministerineuvosto eli Justus Lipsius EU-instituutiot, joista tärkeimmät ovat komissio, ministerineuvosto ja EU-parlamentti (kuvan ulkopuolella), ovat keskittyneet Leopold-kortteleiden alueelle. 

Euroopan uunissa

Talviaamu on vielä hämärä, mutta taivas kirkastuu jo. Se on täynnä valkoisia, toisesta päästä piteneviä viivoja. Suihkukoneiden suuri määrä kertoo, että ollaan Euroopan pääkaupungissa Brysselissä.

Virallisesti Euroopalla tai EU:lla ei tosin ole pääkaupunkia. EU:lla on vain useita hallintokaupunkeja, joista Bryssel on tärkein. Siellä ovat EU-komission, ministerineuvoston ja Euroopan parlamentin päämajat.

Ei ole itsestään selvää, että juuri Bryssel on EU:n napa. Onhan Euroopassa useita tarunhohtoisia kaupunkeja, joita on helppo pitää maanosan keskuksena, on valon kaupunki Pariisi ja ikuinen Rooma, on Lontoo, Berliini ja säveltäjien Wien.

Bryssel valittiin samalla tavalla kuin moni muukin asia on unionissa ratkennut: valituksi tuli kohde, joka ei aluksi ollut edes ehdolla mutta jota kukaan ei lopulta vastustanut. Samaa periaatetta on noudatettu myöhemmin esimerkiksi komission puheenjohtajia valittaessa.

Jos Belgian hallituksen lobbarit olisivat olleet tehokkaampia 50 vuotta sitten, Bryssel saattaisi olla EU:n virallinen pääkaupunki. Tavoitteena oli näet alunperin, että koko unionin hallinto keskitettäisiin yhteen paikkaan.

EU:n edeltäjä, Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, perustettiin toisen maailmansodan jälkeen, jotta kukaan ei voisi salaa rakentaa teräksestä aseita.

Monet maat olivat valmiita sijoittamaan yhteisön päämajan Brysseliin. Belgialaisille se ei kuitenkaan kelvannut, vaan he esittivät Liègeä. Lopulta belgit jäivät nuolemaan näppejään, koska päämaja sijoitettiin Luxemburgiin.

Jos luxemburgilaiset olisivat halunneet, siellä saattaisi olla nyt EU-keskus Brysselin sijaan. He kuitenkin pelkäsivät, että unionin virkamiehet pilaavat kauniin Luxemburgin. Se on yksi syy, miksi suurin osa EU-hallinnosta sijoitettiin Brysseliin, kun Euroopan yhdentyminen jatkui.

Brysselillä on lisäksi monia hyviä puolia, jotka sopivat EU-pääkaupungille. Siellä on väljä keskusta ja runsaasti vuokra-asuntoja, ja sieltä on hyvät liikenneyhteydet ja lyhyt etäisyys moniin jäsenmaiden pääkaupunkeihin. Lisäksi Belgia on eräänlainen siirtymätaival, jossa romaaninen kulttuuri vaihtuu germaaniseen.

Brysselille on valtavasti hyötyä pääkaupungin asemasta. Kaupungin kansantuotteen on laskettu nousevan kymmenellä prosentilla.

Asian kääntöpuoli on, että hallinto vaatii tilaa, ja sitä on haettu Brysselin keskustasta.

Suurin osa EU-rakennuksista sijaitsee unionin perustajiin kuuluvan Robert Schumanin mukaan nimetyn aukion ympärillä. Alue oli aiemmin Brysselin parasta asuinaluetta, mutta nyt sitä suorastaan hyljeksitään.

Vanhat asuintalot on raivattu EU-hallinnon tieltä. Tilalle on noussut rakennuksia, jotka ovat liian suuria ja väärän muotoisia.

Berlaymontin, komission rakennuksen, takaa kuuluu teräviä iskuja, joita seuraa tuttu kumea kaiku. Onko joku menossa verkoille?

Ei, vaan kolme kaupungin työntekijää hakkaa jäätä lammesta, joka on tänä jouluna poikkeuksellisesti jäätynyt.

Näyttää kuin työntekijät irrottaisivat jääpeitettä. Ehkä kansi viedään pois?

”For the bird”, linnuille, sanoo yksi miehistä murtaen. He siis rikkovat jäätä, jotta linnut saisivat vettä.

Kaikki kolme ovat afrikkalaistaustaisia. Ei olisikaan yllätys, jos heidän sukujuurensa ulottuisivat Kongoon, vanhalta nimeltään Belgian Kongoon.

Kongo on nykyään itsenäinen, mutta vielä vajaat 50 vuotta sitten se oli Belgian siirtomaa. Sitä ennen se oli Kongon vapaavaltio, Belgian kuninkaan Leopold II:n oma projekti luonnonvarojen keräämiseksi.

Brysselin Afrikka-museossa Belgian ja Kongon yhteistä historiaa muistellaan vältellen.

”Kolonialismin aika vaikutti molempien maiden kulttuuriin”, museossa todetaan. Lisäksi kerrotaan, että kaupankäynti oli vilkasta, olihan Kongossa runsaasti norsunluuta, puuta, palmuöljyä, puuvillaa, kuparia, kultaa ja timantteja.

Leopold II:sta todetaan, että hän rakennutti Afrikka-museon saadakseen belgialaiset kiinnostumaan Kongosta. Kongo-projektin ongelmista puolestaan kerrotaan, että Leopold keräsi Kongosta kumiveroa selvitäkseen omista veloistaan. Jokainen kongolaismies joutui keräämään luonnonkumia kuninkaalle. Jos työ ei maittanut, vaimo ja lapset otettiin panttivangeiksi.

Sitä ei kuitenkaan mainita, että Leopold tapatti miljoonia kongolaisia pakkotyöllä ja katkoi käsiä työhaluttomilta. Hänen arvioidaan johtaneen yhtä historian pahimmista kansanmurhista.

Meno Kongossa rauhoittui vasta, kun Belgian valtio otti Kongon johtaakseen.

Monet belgialaiset pitävät kuitenkin Leopoldia edelleen ”rakentajakuninkaana”. Hän pani alulle useita näyttäviä rakennushankkeita, kuten Tervurenin puiston, Antwerpenin rautatieaseman ja Brysselin itsenäisyyden 50-vuotismuistomerkin.

Hänen esteettistä silmäänsä ei toki voi moittia. Siitä kertovat esimerkiksi Kuninkaalliset kasvihuoneet Brysselin Laekenissa. Ne ovat auki yleisölle vain muutamana päivänä keväällä.

”Kun soitat Belgacomin atk-tukeen, kannattaa valita hollanninkielinen numero, koska he puhuvat yleensä englantia”, eräs kollega neuvoi internet-asioissa.

Totta onkin, että Belgian hollanninkielisten englannintaito on hieman parempi kuin ranskankielisten. Asema Euroopan keskuksena on muuttanut tilannetta Brysselissä, jossa useimmat ranskan-

kielisetkin puhuvat ainakin muutaman sanan englantia.

Kysymys kielestä on Belgiassa iso. Maassa on kolme virallista kieltä, ranska, hollanti ja saksa. Valloniassa, Belgian eteläosassa, asuu valloneja, jotka puhuvat ranskaa. Pohjoisessa Flanderissa asuvat flaamit puhuvat hollantia. Saksankielinen pieni vähemmistö on levittäytynyt molemmille puolille.

Bryssel on virallisesti kaksikielinen, mutta 90 prosenttia sen asukkaista puhuu ranskaa. Näin on, vaikka kaupunki sijaitsee hollanninkielisen Flanderin sisällä.

Aiemmin Bryssel onkin ollut hollanninkielinen, mistä kertovat suur-Brysselin kuntien nimet, kuten Etterbeek tai Anderlecht. Koko Belgiassa on tällä hetkellä kuusi miljoonaa hollannin- ja neljä miljoonaa ranskankielistä. Saksankielisiä on 30 000.

Tuore Miss Belgia Alisée Poulicek buuattiin joulun alla lavalta Antwerpenissa, koska hän ei ymmärtänyt kunnolla hollantia. Ei riittänyt, että hän puhuu tshekkiä, englantia ja ranskaa, koska Miss Belgia -kisan säännöissä sanotaan, että missiehdokkaiden pitää hallita ranska ja hollanti.

Aika ajoin kielestä tulee Belgiassa elämää suurempi kysymys. Juuri nyt maakunnista vauraampi Flanderi haluaa, että maa jaetaan kahtia kielialueiden perusteella. Kiista on halvaannuttanut Belgian, ja maa oli koko syksyn ilman hallitusta. Joulun alla koottiin väliaikainen hallitus, joka jatkaa maaliskuuhun saakka.

”Tämä maa on vitsi, se haluaa jakautua kahtia, vaikka se on näin pieni”, sanoo brysseliläissyntyinen parturi ja jättää peukalon ja etusormen väliin kahden sentin raon.

Pelkän kielen perusteella flaamitkaan eivät maata jakaisi, vaan he ottaisivat ranskankielisen Brysselin omalle puolelleen.

Brysseliläiset itse taas haluavat pitää Belgian yhtenäisenä. Siitä kertovat tuhannet Belgian liput, joita kaupungin asukkaat ovat kiinnittäneet ikkunoihin ja parvekkeille.

Yksi Brysselin tunnetuimmista nähtävyyksistä on Manneken Pis, pissaava poika. Patsas on lähes 400 vuotta vanha, tai ainakin melkein, koska nykyinen on kopio 40 vuotta sitten kadonneesta alkuperäisestä.

Patsaan synnystä on kaksi tarinaa.

Ensimmäisen mukaan pieni poika olisi sammuttanut pissaamalla vihollisen asettaman pommin sytytyslangan. Toisen mukaan eräs rikas kauppias olisi kadottanut poikansa, ja kun hän lopulta löytyi, poika oli pissalla. Patsas olisi pystytetty pojan löytymisen kunniaksi.

Joidenkin suurten kansanjuhlien aikaan Manneken Pis pissaa olutta. Belgia onkin tunnettu maukkaista ja vahvoista oluistaan sekä pienpanimoistaan. Kun oluen paneminen on lähes kaikkialla muualla maailmassa keskittynyt muutaman suuryrityksen käsiin, Belgiassa on 140 panimoa. Monet oluista tehdään edelleen luostareissa vanhaan tapaan.

Brysselin alueen erikoisuus on Lambic-olut, jota kutsutaan myös Brysselin samppanjaksi. Se tehdään mallasohrasta ja mallastamattomasta vehnästä, mutta vierteeseen ei lisätä lainkaan hiivaa, vaan olut käy luonnonhiivan avulla.

Usein panimon ullakolla on iso avoin allas, jossa ullakolla elävät villihiivat ja muut pieneliöt saavat Lambic-oluen käymään. Käymisen jälkeen se saa kypsyä tammi- tai pähkinäpuutynnyreissä jopa kolme vuotta.

Kaikki eivät ole vakuuttuneita Lambicin mausta. ”Kamalaa”, sanoo suomalainen EU-virkamies, joka yleensä muistaa ylistää belgialaisia oluita.

Belgioluita ylisti myös tunnettu olut- ja viskikirjailija Michael Jackson. Brittiläinen Jackson piti niitä maailman parhaina, minkä ansiosta Belgian kruunuprinssi myönsi hänelle Ridderschap-arvonimen. Ennen Jacksonia sellaisen olivat voineet saada vain paikalliset oluen valmistajat.

Brysselin metroverkko on vaatimaton verrattuna Pariisiin tai Lontooseen. Se on vain vähän isompi kuin Helsingin metro, jonka pienestä koosta jotkut suomalaiset potevat heikkoa itsetuntoa.

Metroasemia ja niiden läheisiä alueita on nimetty suurmiesten mukaan: on Belgian vapauttanut brittiläinen sotamarsalkka Bernard Montgomery, on Robert Schuman. Brysseliläisistä oman metropysäkin ovat saaneet laulaja-lauluntekijä Jacques Brel ja pyöräilijä Eddy Merckx.

Ilman omaa asemaa on kuitenkin jäänyt maailman tunnetuin ”brysseliläinen”, lehtimies Tintti. Tosin hän näkyy Brysselissä, sarjakuvan kaupungissa, muutenkin kaikkialla, kauppojen ikkunoissa, paidoissa, julisteissa ja tietysti sarjakuvamuseossa.

Tintin piirtäjä Hergé, oikealta nimeltään Georges Rèmi, syntyi ja asui Brysselissä. Tintin brysseliläisyyttä hän ei kuitenkaan koskaan korostanut – matkailuasiamiesten harmiksi – mutta muutamia kotikaupunkinsa rakennuksia hän sentään piirsi Tintti-albumeihin.

Esimerkiksi Yksisarvisen salaisuudessa Tintti ostaa brysseliläisille tutulta torilta laivan. Seitsemän kristallipalloa -tarinassa puolestaan esiintyy SS-joukkojen Brysselin-päämaja.

Brysselissä asuu kolmisen tuhatta suomalaista. Kaupunki on nuhjuinen ja sekava, mutta silti useimmat haluaisivat jäädä tänne pysyvästi.

Brysselissä houkuttelee joustava elämäntapa, viheralueet ja kulttuurielämä. EU-pääkaupungissa on helppo elää ja antaa muiden elää. Sadepäiviä on runsaasti, mutta niitä riittää Suomessakin.

Monet suomalaiset Brysseliin on tuonut maatalous, koska hintaneuvottelut ovat siirtyneet Helsingistä Brysseliin. Hinnoista ei tietenkään neuvotella samaan tapaan kuin ennen EU-jäsenyyttä, jolloin hallitus ja MTK sopivat tuottajahinnat.

Nyt Suomen maatalousministeri käy Brysselissä tapaamassa kollegoitaan muista EU-maista sopiakseen siitä, paljonko tukia voidaan EU:ssa maksaa. Ennen kaikkea ministerin pitää tietysti neuvotella EU:n maatalouskomissaarin kanssa siitä, mitä suomalaiset voivat tehdä omilla rahoillaan. Suomalaiset virkamiehet hierovat sitten komission virkamiesten kanssa yksityiskohtia.

”Pienimmätkin asiat pitää nykyään hyväksyttää komissiossa”, tilannetta kuvaa eräs MTK:n työntekijä.

Bryssel-sanan huono kaiku Suomessa johtuukin pitkälti maataloudesta. Meillä katsotaan, etteivät Brysselin EU-virkamiehet ymmärrä Suomen erityisasemaa ja tekevät siksi liukuhihnalta huonoja päätöksiä. Viime syksyn 141-neuvottelut ovat tästä yksi esimerkki.

Jos se yhtään suomalaisia lohduttaa, niin useimmissa EU-maissa ajatellaan samalla tavoin. Ranskalaiset ovat raivoissaan lintujen metsästyksen rajoituksista, Espanja ja Italia pitävät ääntä kalastus-

kiintiöistä, englantilaiset vastustavat suklaadirektiiviä ja ruotsalaiset harmistuivat komission yrittämästä nuuskakiellosta.

Ristiriita syntyy siitä, että Brysselissä – käytännössä EU-komissiossa – ajetaan koko unionin etua. Tavoite johtaa joskus siihen, että yksittäisten valtioiden etu pitää sivuuttaa.

Voi olla, että EU:n todelliset hyödyt ja haitat nähdään vasta jälkikäteen, siis silloin, kun toisen maailmansodan jälkeisen Euroopan historiaa kirjoitetaan. Toistaiseksi EU on onnistunut päätehtävässään eli rauhan säilyttämisessä.

Laekenin puutarhassa ja Afrikka-museossa voi tutustua siirtomaa-aikojen parhaisiin puoliin.

Euroopan uunissa

BRYSSEL ON PERUSTETTU vuonna 979. Ensimmäiset asukkaat olivat tulleet paikalle jo noin vuonna 580.

BELGIAN PÄÄKAUPUNKI Brysselistä tuli heti maan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1830.

NYKYISIN MILJOONAN asukkaan kaupungissa lähes kolmannes on ulkomaalaisia, jotka edustavat 150 kansallisuutta.

EU-INSTITUUTEISSA, jäsenvaltioiden edustustoissa, kansainvä-

lisissä organisaatioissa ja lobbarijärjestöissä käy töissä yhteensä 50 000 luottamus- ja virkamiestä.

EU-TOIMINTA VAATII toimistotilaa 3,5 miljoonaa neliömetriä, josta puolet on EU-instituutioiden käytössä.

BRYSSELISSÄ ON 30 kansain-

välistä koulua, joissa on 15 000 oppilasta.

BRYSSELISSÄ ON 2 000 kansainvälisen yrityksen pääkonttoria, joissa käy töissä 80 000 ihmistä.

Brysselin hotelleissa vietetään vuosittain yhteensä 2,2 miljoonaa hotelliyötä.