Perunoissa on eroa

Lari Kallioinen maisteli eri perunalajikkeita, vaikka syö kotonaan mieluummin riisiä kuin perunaa. 

TEKSTI: Riitta Mustonen

KUVAT: Kari Salonen

Kantrin perunaraati maisteli kuutta eri perunalajiketta. Tarkoitus ei ollut valita parasta, vaan osoittaa perunalajikkeiden eroja, jotta osaisimme valita perunoita käyttötarkoituksen ja mieltymyksen mukaan.

Raadin maisteltavana olivat Suomen suosituin lajike van Gogh, uuniperunana tunnettu Rosamunda, uudempi tuttavuus Idole, EU-nimisuojan saanut Lapin Puikula, vanha lajike Musta ja luomuviljelty van Gogh.

Perunat keitettiin kuorittuina ja maisteltiin sokkona. Niistä arvioitiin rakennetta, hajua, makua ja käyttötarkoitusta.

Kaupassa perunoita voi valita värikoodin mukaan tai lajikenimellä. Tuottajat perustelevat värikoodin käyttöä sillä, että sama lajike voi toisissa oloissa kasvaa jauhoiseksi, toisissa kiinteäksi. Toisaalta perunoiden arvostus voisi nousta, kun niistä alettaisiin puhua lajikenimillä.

Kantrin testissä lähes kaikki perunat olivat jauhoisia. Vanha Musta oli jopa niin höttöistä, että sai yhdeltä raatilaiselta arvion ”kuin muusijauhoa söisi”. Vain luomuviljeltyä van Goghia arvioitiin tarttuvaksi ja tahmaiseksi.

Perunatutkija Maarit Kari, tiesi tähän syyn. ”Viime kesä oli aika vetinen ja rutto vaivasi perunaa. Luomuperunaa ei voi ruiskuttaa ruttoa vastaan, joten varret on jouduttu katkaisemaan aikaisin ja peruna korjaamaan keskenkasvuisena. Siksi myös sen kuori on jäänyt ohueksi eikä kestä kolhuja. Makukin on kärsinyt.”

Perunoiden väreissä oli isot vaihtelut. Esimerkiksi Musta näyttää kuivana ja pesemättömänä ihan mustalta ja pestynä tumman violetilta, mutta muuttuu kuorittuna keittäessä harmaan valkeaksi. Rosamundan punainen kuori ja Puikulan kullankeltainen väri houkuttelevat kokeilemaan, ja etenkin Puikula pitää värinsä myös kuorittuna ja keitettynä.

Kari on Keskon koetilalla Hauholla maistellut perunoita työkseen ja kehittänyt niille arviointimenetelmiä. Hänen suussaan kuudesta testattavasta perunasta vain Rosamunda selvisi ilman virhemakuja. ”Se oli alusta loppuun hyvänmakuinen.”

”Virhemakujen voimakkuuksissa on eroja, mutta perunoissa oli tunkkaisuutta, karvautta, jopa sillimäisyyttä.”

Kari löysi isoja eroja myös perunoiden makeudessa. Hänen mukaansa vain vanha Musta olisi sopinut ranskanperunaksi tai perunalastuihin, sillä siinä ei ollut lainkaan sokeria.

Raatilaisten mieltymykset poikkesivat toisistaan, mutta niin poikkesivat syöntitottumuksetkin.

Kotimaisten Kasvisten viestintäpäällikkö Pirjo Toikkanen, 55, nauttii perunaa päivittäin ja parhaana päivänä jopa kahdesti päivässä. ”Perunasta voi tehdä niin monenlaisia ruokia, että siihen ei kyllästy.” Toikkasen suosikit maistelussa olivat tuttu van Gogh ja namipala Lapin Puikula.

Avustaja Lari Kallioinen, 20, kuuluu siihen nuorten kaupunkilaisten yksinasujien ryhmään, jonka on tutkimuksissa todettu syövän kaikkein vähiten perunoita.

Hän sai koulussa niin tarpeek-

seen perunoista, ettei koske niihin enää juuri lainkaan. ”Peruna oli koulussa kauheaa, tosin lukioaikana sen laatu vähän parani. Olen perunan suhteen lähes menetetty tapaus. Peruna on minusta ihmisrehua.”

Perunan sijaan Kallioinen syö paljon riisiä. Riisiruuat ovat tulleet hänen omaan keittiöönsa aasialaiselta äidiltä. ”Peruna on minusta sesonkiruokaa. Nautin uusia perunoita kesällä sillin kanssa.”

Maistelussa Kallioinen mieltyi jauhoiseen Rosamundaan, jota hän voisi syödä vaikka pelkältään.

Myös toimistosihteeri Mari Hanhiniemi, 34, syö perunaa kerran, pari viikossa, mutta keittää harvoin kuoriperunoita. Hanhiniemi harrastaa ruu-

anlaittoa eikä käytä juurikaan valmiita eineksiä. Hän toivoo, että tarjolla olisi nykyistä enemmän puolivalmiita perunajalosteita, joiden makuun voi itse vaikuttaa.

Maarit Karilla, 43, on 6- ja 9-vuotiaat lapset, ja hän valmistaa perunasta ruokaa lähes päivittäin. ”Lapset suorastaan vaativat perunaa, jos sitä ei ole. Keitän perunoita yleensä ison kattilallisen ja niitä syödään keitettyinä, paistettuina ja laatikoissa. Mitä jää jäljelle, tungen leipätaikinaan.”

Karin mielestä perunan kulutuksen nostamisessa tulisi kiinnittää huomio nuoriin äiteihin ja lapsiin. Jos ei lapsena opi perunan makuun, ei sitä osaa aikuisenakaan kaivata.

Karin suosikkilajike on tällä hetkellä Fontane, mutta yleisesti saatavilla oleva Nicole on hänestä myös varma tapaus. ”Alkuun se ei ollut sitä, mutta nyt kun sitä on paljon viljelyssä, lannoitus on kohdallaan ja viljelijät osaavat sen kasvatuksen.”