Olisi korkea aika korjata erityisopetuksen ongelmat
18.11.201901:00
Lähdin vuonna 2008 mukaan politiikkaan ja ehdolle kuntavaaleihin. Halusin kovasti päästä Lohjan opetuslautakuntaan vaikuttamaan erityisopetukseen liittyviin asioihin. Pääsin valtuustoon, mutta yksin.
Toivomani opetuslautakunnan paikka muuttui vaalituloksen ja paikkaneuvottelujen kautta toisen lautakunnan jäsenyyteen.
Kiinnostukseni erityisopetukseen on lähtöisin omakohtaisesta kokemuksesta. Poikani sai asperger-diagnoosin ennen kouluikää, mutta tuohon aikaan diagnoosin piirteet ja ominaisuudet olivat hyvin vieraita kaikille muille paitsi asiaan perehtyneille lääketieteen ammattilaisille.
Vanhemman taistelu lapsensa oikeuksista oppimiseen on muutenkin haastavassa arjessa suhteellisen kuluttavaa puuhaa. Pohdin, voisinko mitenkään helpottaa samankaltaisessa tilanteessa olevien vanhempien elämää.
Tietämys lasten erilaisista neurologisista häiriöistä oli todella puutteellista. Ennakkoluulot ja epäluulot olivat vahvoja. Muistan, kuinka jouduin erityisopettajan kanssa miltei riitaan näkemyserosta poikani seuraavan vuoden opetussuunnitelmasta.
Erityisopettajan mielestä seuraavan lukuvuoden suurin tavoite olisi ollut oppia syömään hernekeittoa. Siis autismin kirjon lapsella, jonka perusdiagnoosiin kuuluvat haasteet ruuan kanssa.
Itse olisin toivonut poikani oppivan takaisin ne matemaattiset taidot, jotka hänellä oli ennen koulun aloitusta.
Oma poliittinen urani ajautui jonkin sortin kierteeseen. Olinkin pian vastaamassa politiikan lisäksi kampanjastrategioista, järjestötoiminnasta ynnä muun sellaisen säätämisestä puoluesihteerinä.
Ne työt lopetettuani ja tultuani valituksi kansanedustajaksi palasin pikimmiten päivittämään tietoni erityisopetuksen tilasta ja järkytyin. Niin vähän olemme menneet kymmenessä vuodessa eteenpäin!
Vuonna 2010 iso sana oli inkluusio, joka tarkoitti käytännössä erityisoppilaiden siirtämistä erityisluokista samoihin luokkiin muiden ikäistensä kanssa. Me erityislasten vanhemmat epäilimme välittömästi tämän toiminnan järkevyyttä.
Miten voit yhdistää aistiyliherkän ja metelistä kärsivän ipanan vilkkaan adhd-ipanan ja 20 muun oppilaan kanssa samaan luokkaan niin, että jokainen pystyy myös oppimaan?
Et mitenkään, jos koululla ei ole resursseja. Osassa kuntia inkluusiota käytettiin ihan julkeasti säästötoimenpiteenä. Kalliit erityisluokat lopetettiin, mutta läheskään riittävää määrää tukea ei normiluokille herunut.
Nyt olemme saaneet lukea mediasta neurologisista häiriöistä kärsivien lasten huostaanottojen räjähdysmäisestä kasvusta, mielenterveysongelmista ja oppimistulosten laskusta. Inkluusion puutteet ja ongelmat ovat tiedossa.
Kysyin lokakuussa opetusministeriltä, millaisiin toimiin hallitus on ryhtynyt lupauksessaan tarkastella inkluusion toimivuutta ja kuinka paljon hallitus aikoo ohjata rahoja erityisopetukseen.
Sain juuri ministeriltä vastauksen – ilman vastausta. Hän kertoo Suomen perusopetuksen vahvasta tukemisen kulttuurista ja lain vaatimuksista kohdella lapsia tasa-arvoisesti.
Ja että osana perusopetuksen laatu- ja tasa-arvo-ohjelmaa tullaan ryhtymään toimenpiteisiin, jotka ovat parhaillaan valmistelussa. Ja että hallitusohjelman mukaisesti tulevina vuosina tarkastellaan erityisopetuslainsäädännön ja siihen sisältyvän inkluusion toimivuutta sekä näihin kohdennettujen resurssien riittävyyttä.
Vastauksesta voi päätellä, että mitään konkreettista ei tapahdu seuraavana neljänäkään vuonna. Se on sääli, sillä ratkaisuja tähän kyllä löytyisi ikuisten selvittelyjen sijasta.
Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja.
Kalliit erityisluokat lopetettiin, mutta läheskään riittävää määrää tukea ei normiluokille herunut.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
