Metsien suojelun hyödyt ja haitat riippuvat laskutavasta

Metsien suojelun ja ennallistamisen euromääräisten hyötyjen laskeminen on hanakala tehtävä.  Kuva: Kari Salonen

Hallitus ja ympäristöjärjestöt kiistelevät, millaisilla kriteereillä ja kuinka paljon valtion vanhoja metsiä pitäisi suojella. Ympäristöjärjestöt ovat kritisoineen ankarasti hallituksen määritelmää, millainen metsä katsotaan vanhaksi. Erimielisyyttä on myös siitä, mikä olisi suojelun hinta. Hyötyjen ja haittojen vertailua vaikeuttaa esimerkiksi se, miten vanhoissa metsissä olevia erilaisia arvoja voidaan hinnoitella.

Helsingin yliopiston ympäristöekonomian emeritusprofessori Markku Ollikainen ja tutkijatohtori Johanna Kangas selvittivät Koneen Säätiön tilauksesta valtion vanhojen metsien suojelun taloudellisia vaikutuksia. Jos suojelua laajennettaisiin 20 000 hehtaarista 100 000 hehtaariin, suojelun nettohyödyt olisivat selvityksen mukaan vuoteen 2050 mennessä jopa satoja miljoonia euroja. (MT 4.9.)

Ollikaisen mielestä laaja suojelu lisäisi yhteiskunnallista hyvinvointia monin tavoin. Metsänomistajille hyötyjä tulisi esimerkiksi sitä kautta, että valtion metsien laajempi suojelu voisi nostaa puun hintaa. Lisähyötyjä tulisi muun muassa siitä, että vanhojen metsien suojelua kannattavien ihmisten arvoille sekä monimuotoisuudelle ja hiilinielulle lasketaan hinta. Hiilinielujen vahvistuminen pienentäisi valtion tarvetta hankkia hiilinieluja ulkomailta.

Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi ei kiistä vanhojen metsien suojelun tärkeyttä, mutta hänen mukaansa Ollikaisen ja Kankaan selvityksen antama kuva kokonaisuudesta on yksipuolinen. Selvityksessä lasketuista kustannuksista puuttuu Niemen mukaan lisäsuojelusta aiheutuvat negatiiviset vaikutukset metsäteollisuuden yritysten tuotantoon, vientiin, aluetalouteen ja työpaikkoihin.

Niemi muistuttaa, että lisäsuojelulla saavutettu hiilinielujen määrä jää epämääräiseksi. Hiilinielujen kasvattamista pienentäisi se, että raportinkin mukaan hakkuut siirtyisivät osin toisiin metsiin. Vaikka selvityksessäkin keskitytään valtion metsiin, koskevat vanhojen metsien kriteerit kaikkia metsiä, koska EU:n biodiversiteettistrategiassa ei suojelua erotella omistajaryhmien mukaan.

Hyötyjen ja haittojen hinnoittelu on vaikeaa kaikissa ennallistamiseen liittyvissä toimissa. Komission arvion mukaan ennallistaminen tulisi Suomessa maksamaan noin 930 miljoonaa euroa vuodessa. Valtioneuvoston arvion mukaan kustannukset olisivat korkeintaan 780 miljoonaa euroa. Summasta voi vähentää sisävesien parannukseen jo nyt käytettävät 570 miljoona euroa. Lisäkustannuksiksi tulisi 210-360 miljoonaa euroa. (MT 6.9.)

EU-komission arvion mukaan ennallistamisen hyödyt olisivat Suomelle vuosittain lähes kymmenen miljardia euroa. Komission laskelmiin on syytä suhtautua suurella varauksella. Hyöty ei tarkoita käteen tulevia euroja, vaan hyöty olisi laskennallinen. Arvio on saatu kertomalla ennallistamistarpeen alaiset hehtaarit ekosysteemikohtaisilla hyötyarvioilla. Summa riippuu siitä, kuinka suureksi kukin hyöty on arvotettu. (Luke 12.12.2022)

Ilmasto- ja ympäristöministeri Kai Mykkäsen (kok.) mukaan valtio ei voi maksaa kokonaan ennallistamisesta koituvia kustannuksia. Kustannuksia tulee myös metsänomistajille. Mykkänen haluaa yritykset mukaan maksajiksi. Keinona voisi olla luonnonarvokauppa. Yritykset voisivat kompensoida aiheuttamiaan ympäristöhaittoja ostamalla metsänomistajien tuottamia luontoarvoja. (MT 23.8.)

Ennallistaminen ja metsien suojelu tuottaa muutakin kuin rahalla mitattavia arvoja. Luonnonarvokauppa olisi kuitenkin nykyisiä laskennallisia arvoja realistisempi mittari. Laskelman lopputulos riippuu siitä, millaisia lukuja laskukaavaan syötetään.