Metsänomistajat vaativat vanhoista metsistä päätöstä, johon valtion rahat riittävät

Mikko Tiirolan mukaan valtion on suhteutettava vanhojen metsien suojelupäätös käytettävissä oleviin varoihin. Kuva: Petteri Kivimäki

Metsänomistajia edustava MTK vaatii suojeltavien vanhojen metsien määritelmästä sellaista, johon valtion rahat riittävät. Muuten uhkana on vanhojen metsien jääminen puunkäytön ulkopuolelle ilman korvauksia.

Kyse on EU:n vaatimuksesta, jonka mukaan maiden on suojeltava tiukasti viimeiset luonnonmetsät sekä vanhat metsät. Koska vanhan metsän määritelmä ei ole yksiselitteinen, se jää poliittisen päätöksen varaan.

”Oleellista on, että vanhojen metsien määritelmästä tehtävä päätös suhteutetaan käytettävissä oleviin varoihin”, toteaa MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.

Tiirolan pelkona on, että hallitus taipuu liian väljään määritelmään. Silloin rahat eivät riitä sen toteuttamiseen ja metsänomistajat jäävät vanhojen metsien kanssa löysään hirteen. Suojelun näennäisestä vapaaehtoisuudesta ei ole silloin hyötyä.

”Jos rajanveto on liian löysä, tuloksena on harmaa suojelu. Se tarkoittaa, että valtiolla ei ole varaa lunastaa vanhoja metsiä, mutta metsänomistajat eivät saa niistä tuloja, koska yhtiöt eivät uskalla ostaa niistä puuta ympäristöjärjestöjen pelossa.”

”Päätöksen pitää olla sellainen, että sillä saadaan arvokkaat kohteet hoidettua”, summaa Tiirola.

WWF:n johtava metsäasiantuntija Mai Suominen harmittelee, että lopullinen päätös suojeltavien metsien kriteereistä jää poliittiseksi. Päätöksen rahoituksesta hän on Tiirolan kanssa samaa mieltä.

”Luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelua tulee edistää myös yksityismailla, mutta tämä on tehtävä oikeudenmukaisesti. Yksityismetsien suojelusta on maksettava korvausta maanomistajalle, joten rahoituksen riittävyys on varmistettava”, Suominen sanoo.