Luontostrategia keskittyy suojeluun

Suomessa on viime vuodet laadittu strategiaa luonnon monimuotoisuuden vaalimiseksi. Mukana on ollut hallinnon lisäksi asiantuntijaorganisaatioiden ja järjestöjen edustajia. Ohjaavana virastona hankkeessa on ympäristöministeriö.

Strategian valmisteluun liittyvä lausuntokierros päättyi viime viikolla. Käytäntöön strategia viedään erillisellä toimenpideohjelmalla, jonka valmistelu on jo täydessä käynnissä.

Luonnon arvojen vaaliminen on tärkeää, ja Suomessa laadittava strategiakin perustuu kansainväliseen yleissopimukseen ”luonnon monimuotoisuuden kadon pysäyttämiseksi”.

Lausuntokierroksella olleen strategialuonnoksen perusteella on kuitenkin syytä pelätä, että luontoarvojen suojelulla törmätään jälleen kerran maalla asuvaan ihmiseen ja tämän elinkeinoihin. MTK:n ympäristöjohtajan Liisa Pietolan mielestä maa- ja metsätalous on otettu luonnoksessa heikosti huomioon (MT 11.4.).

Monimuotoisuusstrategiaa ja sen rinnalla toimenpideohjelmaa edelleen viilataan muun muassa kerättyjen lausuntojen perusteella. Asian korjaaminen on siis vielä mahdollista – mikäli valmistelijoilta löytyy tahtoa tähän.

Muutoksia luonnossa tapahtuu sekä luonnon omilla ehdoilla että ihmistoiminnan seurauksena. On siis selvää, että ihminen voi vaikuttaa esimerkiksi kasvi- ja eläinlajistojen esiintymiseen ja runsauteen.

Maa- ja metsätalouden lisäksi maaseutuasuminen on muokannut ympäristöä läpi vuosisatojen. Jotkin lajit ovat saaneet lisää elintilaa toisten joutuessa väistymään syrjemmälle. Joka tapauksessa ihminen on toiminnallaan myös lisännyt luonnon monimuotoisuutta.

Uudelle strategialle on heikko lähtökohta, mikäli se ei kykene tunnistamaan ja turvaamaan maa- ja metsätalouden perustehtäviä. Metsätalous tuottaa uusiutuvia raaka-aineita ja energiaa. Maatalouden tehtävä on puolestaan tuottaa ruokaa ihmisille.

Kaupungistunut yhteiskunta asettaa molemmille elinkeinoille kovia tehokkuusvaatimuksia. Ne on kyettävä yhteensovittamaan myös luonnon monimuotoisuutta vaalivan toimenpideohjelman valmistelussa.

Vihreiden puheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö on kevättalven aikana pohtinut ääneen, että vihreiden tulisi oppia nöyrempää suhtautumista ja ihmisten kuuntelua pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Tähän olisi nyt hyvä mahdollisuus, kun hänen itsensä johtama ministeriö valmistelee ennen kaikkea maaseutua koskevaa ohjelmaa.

Niin maa- kuin metsätalouskin toimivat tällä hetkellä taloudellisesti hyvin ahtaassa ympäristössä. Luonnon monimuotoisuusstrategiassa on välttämätöntä huomioida, etteivät sen toimenpiteet aiheuta elinkeinoille ylimääräisiä kustannuksia tai byrokratiaa.

Maaseutu ja luonto säilyvät monimuotoisina, kun ihminen on siellä läsnä elinkeinoineen. Lisäksi tarvitaan erityistoimia, joissa niissäkin keskeinen osa on maaseudulla asuvalla ihmisellä.

Myös suojelu ja suojelualueiden hoito kuuluvat asiaan. Ne eivät kuitenkaan voi lähtökohtaisesti syrjäyttää ruuan ja uusiutuvien luonnonvarojen tuotantoa.

Moni elinkeinon harjoittaja on varmasti kiinnostunut flooran ja faunan vaalimisesta, jos ja kun tulevan monimuotoisuusstrategian toimeenpano siihen kannustaa. Varmasti hallitus löytää tähän myös tarvittavan rahoituksen.

Samalla on kuitenkin muistettava varjella maaseudun elinkeinoja. Niiden tuotannon vähentäminen maailmassa, jonka uusiutumattomat luonnonvarat ehtyvät ja nälkäongelmat pahenevat, vaikuttaisi eettisesti ja moraalisesti vähintään arveluttavalta.