Tuottajien talous kuilun partaalla

Suomalaisen Työn Liiton hiljattain julkaiseman tutkimuksen mukaan kuluttajien arvostus kotimaisia tuotteita kohtaan on edelleen vahvistunut.

Arvostus korostuu erityisesti ruuassa. Tutkimuksen vastanneista 88 prosenttia oli sitä mieltä, että suomalaisuudella on merkitystä ruuan ostopäätöstä tehtäessä.

Huolimatta siitä, että kotimaassa tuotettuun ruokaan luotetaan ja sitä halutaan ostaa, on suomalaisen ruuan tuottajat ajettu entistä ahtaammalle. Tuotanto on muuttunut merkittäviltä osin tappiolliseksi. Luonnonvarakeskuksen Luken ennakkotietojen mukaan esimerkiksi sikatalouden kannattavuus oli viime vuonna historian huonoin. (MT 26.8.)

Luken taloustutkimuksen laskentatoimen päällikön Arto Latukan mukaan ennuste on tälle vuodelle viimevuotistakin heikompi. Sikatalouden liikevaihdon ennakoidaan putoavan kymmenen prosenttia ja tuloksen painuvan reilusti miinukselle.

Sikatalouden syvistä ongelmista kertoo, että HK Scan irtisanoi viime viikolla tuotantosopimuksen parikkalalaisen, tuhannen emakon sikalan kanssa. Irtisanotun Sikaco Oy:n toimitusjohtaja Hannu Uimonen varoittaa muita sikayrittäjiä, etteivät tuotantosopimusten irtisanoutumiset jää tähän.

Ruuan tuotannon kannattavuus on heikko myös muilla tuotannonaloilla. Kriisi on kärjistynyt monesta syystä.

Venäjän asettama elintarvikkeiden tuontikielto on sekoittanut eurooppalaiset ruokamarkkinat. Vaikka eurooppalaiset elintarvikeyritykset ovat löytäneet korvaavia markkinoita muun muassa Kiinasta, uudet markkinat eivät ole riittäneet korvaaman Venäjän viennin loppumista. Esimerkiksi sianlihaa vietiin EU:n alueelta Venäjälle ennen tuontikieltoa noin 200 miljoonaa kiloa vuodessa.

Pellervon taloustutkimus PTT:n vt. toimitusjohtajan Perttu Pyykkösen mukaan viennin lisääminen Aasiaan ei ole pelastus, koska suomalaiset eivät ole bulkkiviennissä kilpailukykyisiä. Vienti voisi laskea tuottajahintaa entisestään.

Ruuan tuottajat on laitettu EU:n ja Venäjän välisen kauppasodan maksumiehiksi. Maidontuottajille luvattu kriisituki on kattanut vain murto-osan tappioista. Muille tuotantosuunnille ei ole luvattukaan mitään. Tuottajien kannalta kysymys on kuitenkin satojen miljoonien menestyksestä vuodessa.

Kauppa ei ole jättänyt tilannetta hyödyntämättä. Halpuuttamiskampanjan vuoden alussa aloittanut S-ryhmä vakuutti, että alennusmyynti maksetaan kaupan omista katteista. Todellisuudessa kauppa kilpailuttaa kotimaista ruokateollisuutta ulkomaisten ylijäämäerien avulla.

Atrian varatoimitusjohtajan ja A-tuottajien toimitusjohtajan Jari Leijan mukaan halpuuttaminen tuntuu, sillä totta kai ostajat kilpailuttavat nyt teollisuutta (Ilkka 26.8.).

Teollisuus siirtää alentuneet hinnat ketjussa alaspäin tuottajien piikkiin. Piikki on nyt täynnä, eivätkä tuottajat puolestaan voi siirtää laskuja enää kenellekään.

Tuottajien ahdinkoa pitää kiireesti tavalla tai toisella helpottaa. Selitykseksi ei kelpaa, etteivät EU:n säädökset mahdollista tuottajien tilanteen helpottamista.

Suuri osa ongelmista johtuu EU:n yhteisistä päätöksistä. Päättäjien niin kotimassa kuin EU:n tasollakin pitää ottaa vastuu päätöksistään ja niiden seurauksista. Pakotepolitiikan lasku pitää viimeinkin hoitaa yhteisvastuullisesti.

Nykyisessä taloustilanteessa kotimaisen vaihtoehdon valitseminen on entistäkin tärkeämpää. Suomessa tuotetaan tutkitusti puhdasta ja hyvää ruokaa. Lisäksi kuluttajat haluavat selvitysten mukaan niitä ostaa.

Kaupalla on suuri vastuu siitä, että kotimaisia tuotteita on myös tarjolla aina kun se vain on mahdollista. Kysymys on myös siitä, ettei Suomella ole varaa syödä loputtomasti velaksi.

Ruuan omavaraisuus on olennainen osa huoltovarmuutta. Ilman kannattavaa kotimaista ruuan alkutuotantoa huoltovarmuuttakaan ei ole olemassa.