Aluekehitystä nuijitaan nyt alas monesta suunnasta – vaarassa on koko EU:n idea

Sari Rautio vetää EPP-ryhmää EU:n alueiden komiteassa. Kuva: Christope Licoppe

Pääkirjoitus|Politiikka

15.8.202505:30

Pääkirjoitus

Niklas Holmberg

Aluekehitystä nuijitaan nyt alas monelta suunnalta. Petteri Orpon (kok.) hallitus on jo lakkauttanut kansallisen aluekehittämisrahoituksen (MT 6.8.). Kansallisen määrärahan puuttuessa aluekehittämisen rahoitus on käytännössä EU:n alue- ja rakennepoliittisen ohjelman varassa. EU-komission ehdotus uudeksi rahoituskehykseksi taas on keskittämässä valtaa aluerahojen käytöstä Helsinkiin ja Brysseliin (MT 13.8.).

EU:n aluekehityksen eli koheesiopolitiikan tarkoituksena on tasata alueiden välisiä kehityseroja. Se auttaa matalammin kehittyneitä alueita pääsemään suhteessa nopeampaan kasvuun, ja tasapainottaa sisämarkkinoiden keskittävää vaikutusta. Rahojen käytöstä on päätetty pitkälti alueilla, Suomessa maakuntien liitoissa. Rakennepolitiikan alkuperäinen tarkoitus on nyt monelta osin uhattuna. EU:n alueiden komitean EPP-ryhmää vetävä Sari Rautio (kok.) pitää komission linjauksia jopa unionin perussopimuksen vastaisina.

Komissio mainostaa uudistuksia kansallista päätösvaltaa lisäävinä, mutta käytännössä ne vahvistavat myös komission asemaa, sillä se hyväksyy kansalliset suunnitelmat. Maatalous- ja aluerahat ollaan niputtamassa samaan pottiin. Päätökset kohdentamisesta jäisivät käytännössä maan hallitukselle. Jos maatalousrahoista yritetään pitää kiinni, merkitsee se käytännössä isoa leikkausta aluekehitykseen.

Kansallista rahaa on viime vuosina käytetty pienimuotoisesti kehittämishankkeisiin ja investointeja varten tehtäviin selvityksiin. Sitä ovat hakeneet etenkin ammattikorkeakoulut, kehittämisyhtiöt ja järjestöt. Kulttuurialalle sopivia EU-rahoitusvälineitä ei edes ole olemassa.

Nykyisen kauden EU-rahoja ollaan kohdentamassa sinänsä aivan oikein puolustusteollisuuden ja sotilaallisen liikkuvuuden tukemiseen. Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Satu Sikanen pelkää kuitenkin, että se lisää entisestään Itä- ja Länsi-Suomen kehityseroja, koska puolustusteollisuutta ei itärajan pinnassa juuri ole. Tilanne on nurinkurinen, koska nimenomaan Itä- ja Kaakkois-Suomen elinkeinoelämän tukeminen olisi tärkeää myös turvallisuuspoliittisesti.

Tasapainoisen aluekehityksen tukeminen on tärkeä osa koko EU:n hyväksyttävyyttä. Koheesiorahoja ei ole tarkoitettu niille, joilla jo valmiiksi menee parhaiten.