Uusi EU-uhka metsille

Uusi uhka vaanii jälleen suomalaista metsätaloutta EU:n säädösvalmistelussa. Puupohjaisille biopolttoaineille suunnitelluista kestävyyskriteereistä esitetään vaatimuksia, jotka käytännössä estäisivät kehitystyön jatkumisen.

Ongelman nosti esille MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola torstaina Pielavedellä (MT 26.7.). Tiirola myös ihmetteli suomalaismeppi Satu Hassin (vihr.) tukea hankalille vaatimuksille.

Komission valmistelussa oleva säädösehdotus vaikuttaisi niin, että polttoaineisiin käytettävän puun kestävä tuotanto pitäisi pystyä todentamaan tilakohtaisesti. Todentaminen olisi metsänomistajan velvollisuus, mikäli edes osa korjatusta puusta päätyisi biopolttoaineiden tuotantoon.

Säädösnikkareista tämä voi tuntua helpolta ja perustellulta. Tuloksena olisi kuitenkin valtava byrokratiarumba, josta merkittävin seuraus olisi jopa satojen miljoonien eurojen kustannus. Kaikki mikä toimii paperilla, ei toimi käytännössä.

Suomen metsäalan yhteinen toive on vuosi kaudet ollut, ettei EU alkaisi aktiivisesti tekemään metsäpolitiikkaa. Unionin ymmärrys metsätalouteen on kovin rajallinen, koska suuri osa jäsenmaista on hävittänyt omat metsänsä jo aikoja sitten.

EU:n ympäristöpolitiikasta on silti juontunut pohjoisiin havumetsiinkin monenmoista säädöstä. Myös niissä on välillä riittänyt ihmettelemistä.

Joulukuussa 2011 Durbanin ilmastokokouksessa EU:n kompromissi teki hiilidioksidia sitovista suomalaismetsistä päästölähteen. Ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) mukaan kompromissi oli EU:lle välttämätön ja unioni korvaisi Suomelle kymmenien miljoonien menetykset täysimääräisinä.

Korvauksista piti sopia ”muutaman kuukauden sisällä”. Mitään sopimusta ei ole vieläkään esitelty. Onko asia vain haudattu hiljaisuudessa?

Suomen on pakko pysyä hereillä EU:n säädösvalmistelussa. Moni harmittomaltakin näyttävä aloite voi johtaa kohtuuttomiin menetyksiin. Tästä Suomi sai viimeksi oppia kalliin rikkidirektiivin muodossa.