Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Anneli Auerin oikeusprosessi ansaitsisi jo pisteen

    Suomalaiseen oikeusjärjestelmään voi luottaa, vaikka Anneli Aueriin liittyvä prosessi herättää perusteltuja kysymyksiä.
    Korkein oikeus purki joulukuussa 2024 Anneli Auerin ja tämän entisen miesystävän tuomiot seksuaalirikoksista.
    Korkein oikeus purki joulukuussa 2024 Anneli Auerin ja tämän entisen miesystävän tuomiot seksuaalirikoksista. 
    Lue artikkelin tiivistelmä

    Varsinais-Suomen käräjäoikeus vapautti Anneli Auerin ja Jens Ihlen kaikista seksuaalirikossyytteistä lasten kertomusten epäuskottavuuden ja vanhentuneiden syytekohtien vuoksi. Tuomiosta löytyi arvostelua aiemman todistelun asenteellisuudesta. KKO oli aiemmin purkanut hovioikeuden tuomion lasten kertomusten muututtua. Auer ja Ihle olivat ehtineet kärsiä rangaistuksensa, ja käräjäoikeuden päätöksen jäädessä voimaan valtio voi joutua maksamaan korvauksia.

    Tiivistelmä on Rengin, Viestimedian oman tekoälyavustajan, tekemä ja ihmisen tarkistama.

    Varsinais-Suomen käräjäoikeuden ratkaisu Anneli Auerin ja tämän entisen miesystävän seksuaalirikosepäilyistä on viimeisin luku saagassa, joka hakee vertaistaan. Käräjäoikeus kumosi kaikki Aueria ja Jens Ihleä vastaan nostetut seksuaalirikossyytteet yksimielisesti.

    Oikeus piti asianomistajien oikeusprosessin aiemmissa vaiheissa lapsina antamia kertomuksia epäuskottavina, eivätkä ne saaneet riittävästi tukea muusta todistelusta. Todistelu päinvastoin tuki Auerin lasten uusia kertomuksia siitä, ettei väitettyjä rikoksia ollut tapahtunut. Osa syytekohdista oli myös vanhentunut. Poikkeuksellista tuomiolauselmassa on alkuperäiseen asiantuntijatodisteluun kohdistuva arvostelu asenteellisuudesta.

    Poikkeuksellista on arvostelu asenteellisuudesta.

    Turun hovioikeus tuomitsi Auerin ja Ihlen (ent. Kukka) vuonna 2013 pitkiin vankeusrangaistuksiin Auerin lapsiin kohdistuneista seksuaali- ja väkivaltarikoksista. Korkein oikeus (KKO) purki tuomion joulukuussa 2024, siis yli kymmenen vuotta hovioikeuden ratkaisun jälkeen lasten todistajakertomusten muuttumisen takia. Neljästä lapsesta kolme kertoi aikoinaan valehdelleensa johdateltuina poliisille ja oikeudelle. Heidän mukaansa mitään seksuaalirikoksia ei todellisuudessa ollut tapahtunut. KKO määräsi sen vuoksi käräjäoikeuden käsittelemään asian uudelleen.

    Auer ja Ihle olivat ehtineet jo suorittaa rangaistuksensa ennen KKO:n purkupäätöstä. Mikäli käräjäoikeuden tuore päätös jää voimaan, valtiolla lienee edessään miljoonaluokan vahingonkorvausten maksaminen Auerille ja Ihlelle.

    Maallikkojen ei kannata ottaa kantaa tapauksen juridisiin näkökulmiin, osapuolten esittämään näyttöön eikä oikeuden perusteluihin, jotka ainakin noin 200 sivun pituutensa puolesta ovat laajat. Sen voi kuitenkin sanoa arkijärjelläkin, että prosessissa näytön arviointeineen on alun perin ollut heikkouksia.

    Auerin asianajaja Markku Fredman on jo ehtinyt vaatia, että prosessista teetetään Onnettomuustutkintakeskuksen tutkinta. Tolkuttomaan jälkiviisasteluun ei kuitenkaan pidä sortua, sillä oikeuden ratkaisut ovat eri vaiheissa pohjautuneet kulloinkin käytettävissä olleeseen tietoon ja perusteelliseen harkintaan. Uhrien asemassa kuullut lapset kertoivat versionsa alun perin nimenomaan lapsina, prosessin viime vaiheessa aikuisina.

    Tolkuttomaan jälkiviisasteluun ei pidä sortua.

    Putkeen ei mennyt myöskään toisen Aueriin liittyneen jutun, Ulvilan surmantapauksen tutkinta ja oikeusprosessi. Hutiloiden tehty paikkatutkinta johti näyttöongelmiin oikeuskäsittelyissä. Juttu eteni käräjäoikeudesta hovioikeuteen kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla hovi kumosi käräjäoikeuden Auerille langettaman elinkautisen vankeuden tämän miehen murhasta. Hovioikeus perusteli ratkaisuaan muun muassa sillä, ettei puutteellisesti tehty esitutkinta saa vaarantaa syytetyn oikeusturvaa. Valtio joutui maksamaan Auerille reilun puolen miljoonan euron vahingonkorvaukset perusteettomasta vangitsemisesta.

    Syyttäjäpuoli on kertonut neuvottelevansa alkuviikon aikana siitä, hakeeko se seksuaalirikosepäilyä koskevasta ratkaisusta valituslupaa hovioikeuteen. Prosessin pitkittämisen sijaan voisi olla aika laittaa piste yhdelle Suomen rikoshistorian omalaatuisimmista tapauksista. Jotta syyttäjät menestyisivät hovioikeudessa, käräjäoikeuden ratkaisusta pitäisi löytyä ilmeisiä heikkouksia.

    Vaikka Aueriin liittyvissä oikeusprosesseissa on paljastunut kiistattomia puutteita, on varottava yliampuvia johtopäätöksiä. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ei resurssipulan lisäksi ole suuria valuvikoja, eivätkä vankilat ole täynnä syyttömiä vankeja.