Paineet ruuan hintaan eivät ole hellittämässä

Elintarvikkeiden hinnat ovat osin toipuneet Ukrainan sodan aiheuttamasta alkushokista. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön FAO:n ruuan hintaindeksin mukaan hinnat ovat nyt keskimäärin palanneet helmi-maaliskuun tasolle. Se tarkoittaa kuitenkin, että ruuan hinta on viime vuoteen verrattuna 23 prosenttia korkeammalla tasolla. (MT 11.7.)

Hintojen laskun taustalla on sadonkorjuukauden alkaminen ja sato-odotusten nousu muun muassa Venäjällä ja Kanadassa. Toinen syy on, että ruuan kysynnän odotetaan laantuvan talouden näkymien heikentyessä. Ruuasta ei ole näillä näkymin odotettavissa ylitarjontaa, vaikka FAO on nostanut tämän vuoden satoennustettaan. Ennusteen mukaan tällä satokaudella joudutaan turvautumaan varastoihin, koska ruuan kulutus ylittää tuotannon.

Nousupaineet ruuan hintaa kohtaan eivät ole kadonneet. Tuottajahintojen nousu ei ole kattanut kustannusten nousua. Kustannuspaineita tulee myös elintarviketeollisuudesta ja kaupasta.

Ruuan kuluttajahinnat nousivat toukokuussa viime vuoden toukokuuhun verrattuna yhdeksän prosenttia, mutta nousun ennakoidaan jatkuvan. Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtajan Mikko Käkelän mielestä elintarviketeollisuus on vakavan tilanteen edessä (Yle 11.7.)

Kyse ei ole pelkästään Venäjän hyökkäyksen aiheuttamista kustannuspaineista, vaan ongelmia alkoi kasaantua jo aiemmin. Viime kesän heikko sato ja pandemian aiheuttamat logistiikkaongelmat nostivat maatalouden tuotantokustannuksia melkoisesti jo aiemmin.

Käkelän mukaan elintarviketeollisuus on maksanut tuottajille merkittävästi enemmän kuin aiemmin. Hänen mielestään kuluttajat joutuvat varautumaan siihen, että jo syksyllä elintarvikkeet maksavat selvästi enemmän kuin aiemmin.

Sota on aiheuttanut raaka-aine- ja energiakustannusten lisäksi muitakin haasteita teollisuudelle. Käkelän mukaan muun muassa ruokapakkauksissa käytettävien muovin, kartongin, alumiinitölkkien, lasipurkkien ja etikettien saatavuudessa on viime aikoina ollut ongelmia. Kustannuksia syntyy myös siitä, että myös elintarviketeollisuus pyrkii eroon tuontienenergiasta.

Käkelän mukaan näitä kustannuspaineita ei ole vielä saatu siirrettyä teollisuuden asiakkaille: kaupalle, ravintoloille eikä julkisiin hankintoihin.

Lisää kustannuspaineita elintarviketeollisuudelle saattaa aiheuttaa myös se, että kuluttajat lisäävät edullisempien elintarvikkeiden ostamista eli kaupan omia merkkejä. Tämä voi vähentää teollisuudelle kannattavampien omien brändien kysyntää. Muutoksesta on jo olemassa viitteitä ja se saattaa merkitä myös ruuan kotimaisuuden laskua.

Oman lisänsä ruuan hintapaineisiin tuo maatalouteen EU:sta ja kotimaasta kohdistuvan säätelyn lisääntyminen. Tähtäimessä ovat erityisesti turvemaat. On tuottajien ja ruokaturvan kannalta tärkeää, että ympäristö- ja ilmastoministerin Maria Ohisalon (vihr.) mielestä omavaraisuuden ja huoltovarmuuden kannalta hyvin tuottavat turvepellot kannattaa pitää käytössä (MT 8.7.).

Ohisalo on oikeassa myös siinä, että ruokaketjun eri vaiheiden esiin tuomisessa on vielä paljon töitä. Hänen mukaansa nykyään moni ei tiedä, mistä ruoka tulee eikä sitä osata arvostaa.

Ruuan hinnannousun vaikutuksia voi jokainen lieventää omilla valinnoillaan, eikä sen tarvitse merkitä ruuan laadusta tinkimistä. Pellervon taloustutkimuksen (PTT) vanhemman maatalousekonomistin Päivi Kujalan mukaan kaupoissa on paljon erihintaisia ja myös terveellisiä tuotteita, joista ihmiset voivat valita omalle budjetilleen sopivia vaihtoehtoja (MTV3 12.7.). Hän neuvoo ostamaan esimerkiksi lohen sijaan suomalaista silakkaa ja valitsemaan kasviksista kotimaisia edullisia sesonkituotteita.