Ravinnevalumien ehkäisy on nykyisin itsestäänselvyys – kalliita panoksia ei kannata päästää karkuun
Julkisessa keskustelussa esiintyy edelleen aika ajoin väitteitä, että maataloudessa ei tehtäisi oikeastaan mitään vesistöpäästöjen ehkäisemiseksi. Fosforivalumien väheneminen osoittaa, että tehty työ on ollut tuloksellista.
Vesistöjen varsille perustetut suojavyöhykkeet suojaavat ravinnevalumilta. Kuvituskuva. Kuva: Oskar von Essen21.8.202517:15
Kaikki ihmistoiminta vaikuttaa ympäristöön, eikä maatalous ole siinä suhteessa mikään poikkeus. Maatalouden ympäristövaikutuksista eniten esillä ovat viime vuosikymmenten aikana olleet ravinnevalumat, ennen muuta lannan ja lannoitteiden fosforin päätyminen rehevöittämään vesistöjä ja Itämerta. Viime vuosina paljon on keskusteltu myös ilmastovaikutuksista, ja yhä enemmän esillä on elinympäristöjen heikentyminen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen.
Luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi maatalouden ympäristökorvaukseen sisällytettiin jo ensimmäisistä EU-jäsenyysvuosista lähtien perinnebiotooppien ja arvokkaiden maatalousympäristöjen ylläpitosopimuksia, joiden ansiosta erittäin uhanalaisia elinympäristöjä on saatu hoidon piiriin. Erilaiset monimuotoisuuspellot ovat olleet nekin vuosien ajan osa ympäristötoimien palettia. Ilmastovaikutustenkin pienentämiseksi töitä tehdään koko ajan, vaikka työ ei helppoa olekaan.
Niin ikään EU-jäsenyyden alusta asti ympäristökorvauksen ytimeen ovat kuuluneet toimet, joiden tavoitteena on ollut pienentää maatalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta. Valitettavasti näiden toimien vaikutukset näkyvät hitaasti, ja siksi toimia on tämän tästä moitittu tehottomiksi ja riittämättömiksi – erityisesti silloin, kun rannikkovesiämme värittävät sinilevälautat muistuttavat siitä, että 1900-luvulla ravinnetilaltaan surkeassa jamassa olleita peltoja kannustettiin lannoittamaan liian reippaalla kädellä.
Paljon on kuitenkin tiloilla tehty. Esimerkiksi fosforilannoituksen määrä on jo vuosien ajan ollut niin maltillinen, että osalla pelloista fosfori hädin tuskin riittää enää kasvien tarpeisiin. Vesistöjen varsille on perustettu eroosiota ja ravinnevalumia ehkäiseviä suojakaistoja ja yhä useampi pelto on kasvukauden lisäksi myös talvisin kasvipeitteinen, mikä on hyvä keino paitsi estää typen valuminen vesiin myös säästää arvokkaat ravinteet seuraavaa kasvukautta varten. Säätösalaojat ja muut vedensäätelymenetelmät yleistyvät. Käytössä ovat myös ravinnevalumia tehokkaasti ehkäisevät kipsi- ja maanparannusainekäsittelyt.
Kaikki ihmistoiminta vaikuttaa ympäristöön.
Kaikista toimista huolimatta kokonaan valumista ei päästä koskaan eroon. Kuten viljelijä ja viljelykonsultti Kari Alasaari MT:n haastattelussa (20.8.) toteaa, pelto ei ole suljettu systeemi. Lannoitusta tarvitaan, jotta voidaan korvata korjatun sadon mukana pellolta poistuvat ravinteet.
Huuhtoutumista tapahtuu aina jonkin verran viljelylle otollisissakin olosuhteissa, puhumattakaan tilanteista, joissa ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät äärisäät koettelevat viljelyalueita. Rankkasateet ja tulvat voivat huuhtoa ravinteet ja maa-aineksen pelloilta vesistöihin, kuumuus ja kuivuus taas voivat hyydyttää kasvien kasvun, jolloin niille annetut ravinteet jäävät alttiiksi syyssateille ja huuhtoutumiselle. Molemmissa tilanteissa viljelijällä on käytännössä hyvin rajalliset mahdollisuudet estää ravinteiden hukkaa.
Kokonaisuutena tiloilla ja pelloilla tehdyt vesiensuojelutoimet ovat kuitenkin tuottaneet haluttua tulosta ja niitä kannattaa jatkaa, toteaa Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksen vesitalousasiantuntija Mika Tolonen (MT 20.8.).
Vaikka maatalouden ympäristötoimissa on aina parantamisenkin varaa, jo tehdyille toimille ja niiden tekijöille pitää antaa se arvo, joka niille kuuluu. Saavutusten tunnustaminen kannustaa viljelijöitä jatkossakin pyrkimään mahdollisimman pienin ympäristövaikutuksilla saavutettuun mahdollisimman suureen hyötyyn.
Kuten Alasaari osuvasti MT:n haastattelussa toteaa, luonto mahdollistaa sadon tuottamisen ja sen kanssa on pyrittävä sopuisaan yhteiseloon. Siksi iso osa viljelijöistä miettiikin vesiensuojelua ja viljely-ympäristön tilaa oleellisena osana viljelyssä onnistumista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
