Maaseutu itsessään on arvokiinteistö

Kesän yksi puheenaihe on ollut maaseudun omakotitalojen ja muiden kiinteistöjen tuleva arvokehitys. Keskustelun käynnisti Hypoteekkiyhdistyksen arvio, jonka mukaan kiinteistöt voivat maaseudulla menettää arvonsa jopa kokonaan.

Keskustelun aihe on tärkeä.

Kiinteistöjen hinnat riippuvat markkinoista. Niihin taas vaikuttavat taloustilanne, alueellinen kysyntä ja tarjonta sekä yhteiskunnan päätökset ja yleinen ilmapiiri.

Edulliset asunnot ja muut kiinteistöt voivat olla alueelle kilpailuetu. Hintojen lasku on kuitenkin ongelma lainojen vakuuksien kannalta. Samoin tilanteissa, joissa kiinteistö joudutaan myydään.

Hypoteekkiyhdistyksen arvio – tai ainakin sen uutisointi – oli yleistävä. Vaikka kiinteistömarkkinat ovat joillakin alueilla vaikeat, suuressa osassa Suomea ne toimivat normaalisti.

Tätä mieltä ovat ainakin maaseudun pankit ja kiinteistönvälittäjät (MT 14.7.). Myös Kuluttajatutkimuskeskuksen erikoistutkija Hannu Kytö kuvailee Hypon arviota yhden pankin mielipiteeksi.

”Muista pankeista on tullut aivan päinvastaisia kannanottoja”, hän sanoo.

(Markkinatalouteen kuuluu, että sen toimijat esittävät omia näkemyksiään markkinoiden kehityksestä. Sellaisena on nähtävä myös Hypoteekkiyhdistyksen arvio.)

Leikkimielisesti voisi nähdä, että Hypo-pankki palaa markkinakäsityksessään omille juurilleen. Pankki syntyi vuonna 1860 suurten maatilojen investointien rahoittajaksi, eikä se tuolloinkaan laskenut tilojen rakennuksille mitään vakuusarvoa.

Se, etteivät pientilat saaneet lainoja, vauhditti osaltaan maaseudun osuuskassojen syntyä. Näiden osuuskassojen perilliset näyttävät edelleen luottavan maalaiseen toimintaympäristöönsä enemmän kuin Helsingin Bulevardilla majaansa pitävä Hypo-pankki. Ehkäpä ne tuntevat sen paremmin.

Leikkimielen lisäksi asialla on myös vakava puolensa. Paljon julkisuutta saanut keskustelu maaseudun kiinteistöjen arvon nollautumisesta osuu saumaan, jossa maalla asumista kuritetaan jo muutenkin vähintään riittävästi.

Suomessa on vallalla ennen näkemätön keskittämisaalto. Julkinen valta purkaa rakenteitaan maaseudulta ja keskittää investointinsa suurten kaupunkien hankkeiden tukemiseen.

Maalla asuminen ja yrittäminen on taas lupa-, suojelu- ja valvontamenettelyistä päätellen lähes rikollista toimintaa. Ei ole ihme, jos olo maalla käy epävarmaksi.

Professori Reima Suomi totesi mielipidekirjoituksessaan (MT 14.7.) osuvasti, että käynnissä on jo vuosia ollut kampanja, jolla maalla asuvilta viedään oikeutus ja usko elämäntapaansa. Tähän hän liittää myös arviot maaseutukiinteistöjen hintojen romahtamisesta.

Todellisuudessa nykyinen maaseutu on koko Suomelle arvokiinteistö, josta kannattaisi pitää hyvää huolta. Asunto- ja rakennuskannan lisäksi Suomi tarvitsee kipeästi maaseudun muutakin infrastruktuuria.

Ruuan ja puuraaka-aineen lisäksi maaseudulla ovat kaikki muutkin biotalouden perusteet. Jos perusteet tuhotaan, tämä kaikkien hokema uusi kasvuala jää syntymättä.

Biotalous vaatii toimivaa valtakunnallista tie- ja tietoverkkoa, varmaa sähkönjakelua ja yhteiskunnan perustoimintojen turvaamista koko maassa. Yksisilmäistä keskittämispolitiikkaa se ei kestä.

Maaseudun edustajat ovat arvostelleet nykyistä huonoa kehitystä kovin sanoin jo vuosia. Hallitusten toimintaan arvostelu ei ole vaikuttanut.

Jos maaseudun ääntä on vaikea kuunnella, kannattaisi kuunnella edes, mitä Euroopassa ja maailmalla puhutaan. Siellä ollaan huolissaan puhtaan ruuan ja uusiutuvan energian riittävyydestä.