Synkkiä ajatuksia hyvinvointiyhteiskunnasta
Suuri osa suomalaisista on huolestunut omasta selviämisestään, mutta samaan aikaan yhä isompi osa suomalaista pitää hyväksyttävänä sitä, että osa suomalaisista putoaa hyvinvointiyhteiskunnan kelkasta.
Terveysasemalla. Kuvituskuva. Kuva: Kai Tirkkonen26.10.202518:00
Suomalaiset ovat aina pitäneet itseään melankolisena, mollivoittoisten sävelten ja ajatusten kansana, jonka saavutukset on hankittu raskaimman kautta. Siitä huolimatta köyhästä ja takapajuisesta kehitysmaasta rakennettiin viime vuosisadan aikana pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, jonka eetokseen on kuulunut huolenpito ja jokaisen mukana pitäminen sekä sivistyksen kartuttaminen.
Suomalaiset ovat osanneet myös arvostaa heikoimmistakin huolen pitävää maataan. Koko kansan yleissivistyksestä viestivästä Pisa-menestyksestä on osattu olla ylpeitä, kaikkien kansalaisten saatavilla olevat terveyspalvelut tai vanhusten hoiva ovat olleet itsestäänselvyys ja työttömienkin pärjääminen haluttiin turvata jopa 1990-luvun pahimpina lamavuosina. Myös palveluita hajauttanut aluepolitiikka on ollut erottamaton osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.
Osaltaan jaetusta tavoitteesta on kertonut, että viime vuosien vaaliväittelyissä poliitikot vasemmalta oikealle ovat korostaneet työskentelevänsä hyvinvointivaltiota puolustaakseen ja sen rahoituksen pelastaakseen – kukin omista lähtökohdistaan toki.
E2 Tutkimuksen viime viikon torstaina julkistama vuotuinen Miten meillä menee -tutkimusraportti näyttää kuitenkin perin juurin synkän kuvan Suomesta. Sen perusteella yhä harvempi suomalainen esimerkiksi luottaa enää siihen, että yhteiskuntamme aidosti pitää jokaisesta huolta. Näkemys on ymmärrettävä, pyöriväthän hyvinvointialueiden säästöt ja niiden myötä sosiaali- ja terveyspalveluiden heikennykset uutisaiheena viikosta ja kuukaudesta toiseen.
Tutkimuksen perusteella myös suomalaisten usko omiin voimavaroihinsa tai työpaikkansa säilymiseen on rapautumassa: Kun vielä vuosi sitten voimavaransa arvioi heikoiksi 17 prosenttia suomalaisista, tänä vuonna osuus on noussut 29 prosenttiin. Vastaavasti voimavaransa hyviksi arvioivien osuus on laskenut 74 prosentista 61:een. Henkilökohtaisilla voimavaroilla viitataan ihmisten psyykkiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen jaksamiseen, toimintakykyyn sekä kykyyn selviytyä arjen haasteista.
Suomalaiset on vallannut erittäin huolestuttava näköalattomuus. Vain kuusi suomalaista kymmenestä uskoo tutkimuksen perusteella siihen, että yhteiskunnalla on kyky selviytyä vaikeuksista. Tämä ei lupaa hyvää, sillä kaivattua talouskasvua ei tällaisilla ajatuksilla saada aikaan.
Suomalaiset on vallannut erittäin huolestuttava näköalattomuus.
Hyvinvointiyhteiskunnan perustan kannalta tutkimus kertoo myös erittäin huolestuttavasta jakolinjasta. Yli puolet suomalaisista näkee tutkimuksen mukaan elämässään menestyneet kylminä ja välinpitämättöminä heikossa asemassa olevia kohtaan. Samaan aikaan tutkimukseen vastanneista lähes viidennes hyväksyisi sen, että osa väestöstä tiputetaan kyydistä, kun valtiontaloutta pannaan kuntoon. Erityisesti tämä näkökulma korostuu miehillä – joka neljäs hyväksyy – ja erittäin hyvin toimeentulevilla – useampi kuin joka neljäs hyväksyy heikoimpien jättämisen oman onnensa nojaan.
Toisaalta puoluekannalla mitattuna tätä kannattavat erityisen innokkaasti perussuomalaisia äänestäneet: siinä missä leimallisesti hyvin toimeentuleviksi mielletyistä kokoomusta äänestäneistä joka kolmas on ajatuksesta vähintään osittain samaa mieltä, perussuomalaisista näin ajattelee yli puolet.
Koko hyvinvointiyhteiskunnan lakkauttamista kannattaa sentään varsin harva, vain joka kymmenes suomalainen. Tähänkin ajatukseen suopeimmin suhtautuvat perussuomalaiset, joista useampi kuin joka neljäs pitää ajatusta hyvinvointiyhteiskunnan romuttamisesta vähintään jossain määrin tervetulleena.
E2 Tutkimuksen raportti piirtää synkän kuvan maasta, jossa moni on huolestunut omasta selviytymisestään, mutta samaan aikaan ainakin osittain sama joukko on myös valmis viemään selviytymisen eväät muilta. Todennäköisesti ainakin osittain syynä tähän ovat omat kokemukset syrjään jäämisestä, kun maaseutu ja maakunnat tyhjenevät, elinkeinorakenteen muutos rapauttaa talouden ja palvelut keskittyvät yhä kauemmas – samaan aikaan kun osa menestyjistä tuntuu etääntyvän yhä kauemmas tavallisen ihmisen arjesta.
Kun itsensä kokee ulkopuoliseksi, ei saksien iskeminen vielä hyvinvointiyhteiskunnan palveluita saavien selkään ehkä tunnu pahalta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
