Varmuusvarastojen säilyttäminen on hallitukselta oikea päätös, mutta huoltovarmuuden rapautumista se ei pysäytä

Varmuusvarastot ovat käytännössä kaupallisten toimijoiden varastoja, joiden viljaa kierrätetään säännöllisesti. Kuva: Kimmo Haimi

Hallitus pani kehysriihessään pisteen arvuuttelulle viljan varmuusvarastojen pienentämisestä. Varastojen koko vastaa jatkossakin yhdeksän kuukauden kulutusta. Keskustelu varastojen pienentämisestä alkoi tammikuussa, kun Huoltovarmuuskeskus ilmoitti pienentävänsä varastojen kokoa kuuden kuukauden kulutusta vastaavaan määrään kevään aikana.

Syyksi ilmoitettiin tuolloin viljamarkkinoiden rauhoittuminen ja rahoituksen puuttuminen (MT 17.1.) Oletettavasti kyse oli lähinnä jälkimmäisestä. Alunperin määrää nostettiin yhdeksään kuukauteen Ukrainan sodan alettua helmikuussa 2022.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) tyrmäsi varastojen pienentämisen heti tuoreeltaan (MT 31.1.). Huoltovarmuuskeskus ei toistaiseksi aloittanut varastojen purkua. Rahoitusmalli on vielä osin auki, mutta koostunee huoltovarmuusmaksun ja budjettirahoituksen yhdistelmästä.

Uusi ajatus on toimitusjohtaja Janne Känkäsen mukaan yhteisvarastointi Ruotsin kanssa, joka voisi tuoda varautumiseen tehokkuushyötyjä. Ihan valmiita länsinaapurissa ei kuitenkaan olla. Viime viikolla Suomen huoltovarmuustyöhön tutustui Ruotsin kruununprinsessa Victoria mukanaan muun muassa siviilipuolustusministeri Carl-Oskar Bohlin ja puolustusministeri Pål Jonson.

Laajaan elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteistyöhön perustuva huoltovarmuusjärjestelmä on tunnetusti ainutlaatuinen ja viime vuosina sitä on käyty ihmettelemässä eri puolilta maailmaa. Varautumisen heikentäminen nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa olisi ollut lyhytnäköistä. Varastojen nopealla purkamisella olisi myös voinut olla kielteinen vaikutus viljamarkkinoihin.

Yhteistyön tiivistäminen Ruotsin kanssa on varmasti viisasta. Yhteisvarastointimalleissakin on pidettävä huolta, että riittävän suuri osa varastoista pysyy oman maan kamaralla.

Varmuusvarastot ovat viimesijainen keino ylläpitää tilapäisesti ruokahuoltoa, jos Itämeren kauppamerenkulku häiriintyisi vakavasti ja kotimainen elintarviketuotanto romahtaisi.

Huoltovarmuuden perusta on kriisioloissakin kotimainen maatalous ja elintarviketeollisuus. Suurin uhka huoltovarmuudelle on tällä hetkellä kotimaisen elintarviketuotannon näivettyminen huonon kannattavuuden vuoksi.