Elintarvikeketjuun tarvitaan lisää avoimuutta ja joustoa

Ruokakorin hinta nousee, mutta ruuan tuottajien talousahdinko syvenee. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Ruuan kuluttajahinnat nousevat vauhdilla, energiakriisi on ajanut ruuantuottajat ja elintarvikeyritykset syviin taloudellisiin vaikeuksiin. Yksi ruokaketjun lenkki erottuu kuitenkin joukosta. Kauppajätit tekevät ennätystuloksia ja määräävät tahdin kulissien takaisissa hintaneuvotteluissa.

Maanantaina esitetyssä Ylen MOT -ohjelmassa etsittiin vastausta kysymyksen, kuka hyötyy ruokakriisistä. Ohjelmassa haastateltiin tuottajaa ja tutkijaa sekä elintarviketeollisuuden ja kaupan edustajia. (Yle 3.10.)

Tilanteen, jossa ruokaa ei kannata tuottaa eikä sitä ole varaa ostaa, on aiheuttanut MOT:n mukaan suomalaisen ruokaketjun erityispiirteet. Kaiken takana on poikkeuksellisen keskittynyt päivittäistavarakauppa. S- ja K-ryhmien yhteenlaskettu markkinaosuus on yli 80 prosenttia.

Isoilla ketjuilla on kilpailulainkin perusteella määräävä markkina-asema. Sillä ei kuitenkaan ole ollut huomattavaa vaikutusta mihinkään.

Kauppa ei ole yksin tilanteeseen syyllinen. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin Jyrki Niemen mielestä päivittäistavarakaupan keskittymiseen ja markkinoille pääsyn esteenä ovat ainakin kaavoitus ja tukkukauppa.

Kunnat ohjaavat kaavoituksen yhteydessä, minkä kokoisia kauppoja rakennetaan ja mihin. Kaavoitus määrittää Niemen mukaan sen, kuinka houkuttelevaa on tulla Suomen markkinoille. Tukkukauppa on vahvasti K- ja S-ryhmien käsissä. Niemen mukaan kilpailun lisääntymisen yksi suuri este on, että tukkukaupat myyvät muille toimijoille tavaraa hyvin rajoitetusti.

Suomalaisen kaupan erityispiirre on, että sopimukset tuotteista ja niistä maksettavista hinnoista tehdään useita kuukausia ennen kuin tuote päätyy kaupan hyllylle.

Kauppa kyllä poikkeuksellisesti avasi hintaneuvottelut kesken kauden mutta ei kaikkien kanssa. MOT:n mukaan kauppa valitsi yritykset, jotka pääsivät näihin neuvotteluihin mukaan. Elintarviketeollisuuden kyselyn mukaan noin kolmasosa yrityksistä pääsi neuvottelemaan hintojen tarkistuksesta. Niistä alle puolet oli tyytyväisiä neuvottelutulokseen. Suurin osa neuvotteluista jäi puolitiehen tai niitä ei saatu edes alkuun.

Tieto on valttia myös elintarvikekaupassa. Kaupalla sitä on, mutta tietoja ei kerrota edes tutkijoille. Kuluttajatutkimuskeskuksen tuorein tieto elintarvikeketjun hintojen muodostumisesta eli mikä osuus jää alkutuottajalle, teollisuudelle ja kaupalle on kymmenen vuoden takaa. Kuluttajatutkimuskeskuksen siirryttyä Helsingin yliopiston alaisuuteen ei sillä ole ollut oikeutta tuotteiden hintojen tutkimukseen edes takautuvasti.

Niemen mielestä tiedon pitäisi olla kaikkien käytettävissä. Vuosituhannen alun tutkimukset osoittivat hänen mukaansa, että vähittäiskaupan osuus kuluttajan maksamasta hinnasta oli kasvanut ja tuottajien osuus koko ajan pienentynyt. Mikään ei ole osoittanut, etteikö kehitys ole sen jälkeen jatkunut samansuuntaisena.

Kaupan edustajat ovat kerta toisensa jälkeen torjuneet syytöksen kaupan liian vahvasta asemasta. Niin teki myös S-ryhmän päivittäistavarakaupan johtaja Sampo Päällysaho. Hänen mielestään tietoa jaetaan tavarantoimittajille ja markkinoille pääsee kilpailijoita niin halutessaan. Hänen mukaansa päivittäistavaran toimialasta S-ryhmälle jää kustannusten vähentämisen jälkeen yhdestä neljään prosenttia käyttökatetta.

Kauppa on myös vastustanut uutta lainsäädäntöä, jonka avulla elintarvikeketjun toimintaa säädellään. MOT:n selvityksen perusteella maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvisen (kesk.) viime viikolla esittelemät ehdotukset lakimuutoksiksi jäävät pahasti puolitiehen.