Siltarumpupolitiikka on aina ajankohtaista

Jos yksityistie on saanut avustusta valtiolta ajokieltoa ei voi kuin poikkeustapauksissa laittaa kymmeneen vuoteen. Kuva: Jarno Mela

Metsäkeskuksen tekemän kartoituksen mukaan 17 prosenttia yksityisteiden silloista on joko huonossa tai erittäin huonossa kunnossa. Tämä tarkoittaa, että noin 1 200 siltaa kaipaa korjausta tai pikaista uusimista. (MT 17.10.)

Sillat eivät ole ainoita ongelmakohtia. Suomen metsäkeskuksen vuosina 2020‒2024 tekemän kuntokartoituksen mukaan myös Suomen yksityisteistä kolmannes tarvitsisi pikaisesta tehostettua kunnossapitoa, kunnostusta tai perusparannusta. Vuoden 2024 loppuun mennessä kuntokartoituksessa oli arvioitu yksityisteiden kuntoa noin 230 000 kilometrillä.

Kysymys ei ole vain yksittäisten ihmisten liikkumisesta, koska valtaosa koko maan tieverkosta on yksityisteitä. Väyläviraston mukaan koko tieverkon pituus on noin 454 000 kilometriä, josta yksityis- ja metsäautoteiden osuus on noin 350 000 kilometriä, kuntien katuverkko on 26 000 kilometriä ja Väyläviraston vastuulla olevia maanteitä on noin 78 000 kilometriä.

Yksityisteiden merkitys on erittäin suuri muun muassa puu- ja energiahuollon, vakituisen asutuksen, maa- ja metsätalouden ja muidenkin elinkeinojen turvaamisessa. Lisäksi yksityisteitä käyttävät esimerkiksi marjastajat ja muut luontoon haluavat. Eli lähes kaikki suomalaiset.

Metsäkeskuksen mukaan yksityisteiden korjausvelka on noin 1,3 miljardia euroa. Lähes puolen miljoonan kilometrin yksityisteiden rakentamiseen, kunnostukseen ja korjaamiseen on varattu tälle vuodelle valtion budjetissa 6,8 miljoonaa euroa. Se on todella vähän. Tällä summalla ei montaa siltaa uusita eikä teitä korjata, koska euroista puolet menee lossiliikenteen ylläpitoon.

Vuosina 2020‒2023 yksityisteiden valtioavustukset olivat 20 miljoonasta 40 miljoonaan euroon vuosittain. Suomen tieyhdistyksen laskelmien mukaan omistajat käyttivät yksityisteiden kunnossapitoon rahaa noin sata miljoonaa euroa vuonna 2022.

Metsäkeskuksen metsäteiden johtavan asiantuntijan Mika Nousiaisen mukaan sillat jäävät korjaamatta ja uusimatta, jos yhteiskunnan rahoitusta ei saada riittävästi. Vuosittaisen rahoituksen pitäisi hänen mielestään olla 20‒30 miljoonaa euroa, jotta siltojen korjausvelka ei lisääntyisi.

Tiekunnan osakkailla on vastuu yksityisteiden ja siltojen kunnosta. Tieyhdistyksen yksityistieasiantuntija Teuvo Taura huomauttaa, että jos sillalle ei ole asetettu painorajoituksia tai muita kieltoja, tiekunta vastaa siitä, että silta kestää tieliikennelain mukaisen liikenteen.

Periaatteessa yksityistien osakkaat ja tiekunta voivat kieltää ulkopuolisen liikenteen, mutta aina se ei ole mahdollista. Taura muistuttaa, ettei ajokieltomerkkiä saa asettaa yksityistiellekään muutoin kuin varoajan umpeuduttua, mikäli kyseinen tie on saanut avustuksia kunnalta tai valtiolta. (MT 30.8.)

Jos avustus, summasta riippumatta, on tullut kunnalta esimerkiksi tien kunnossapitotöihin, ajokieltomerkkiä ei kyseisenä vuonna voi asentaa. Jos avustus tulee valtiolta, ajokieltoa ei voi kuin poikkeustapauksissa laittaa kymmeneen vuoteen.

Olisi vähintäänkin kohtuullista, että kaikki yksityisteitä käyttävät osallistuisivat myös niiden rakentamisen ja kunnossapidon kustannuksiin. On kohtuutonta, että yksityiset ihmiset joutuvat ylläpitämään omilla rahoillaan valtaosaa Suomen tieverkosta. Varsinkin, kun samaan aikaan he osallistuvat myös kuntien sekä valtion katujen ja teiden kustannuksiin.

Valtionavustuksien lisääminen saattaa olla nykytilanteessa vaikeaa, mutta mallia voisi ottaa katu- ja latumaksuista. Aikaisemmin käytössä oli niin sanottu katumaksu, jolla osin kustannettiin kuntien ja kaupunkien keskustojen kunnossapitoa. Nyt kaikki maksavat kiinteistöveroa. Jotkut hiihtokeskukset ja muut latujen ylläpitäjät perivät latujen käyttäjiltä latumaksua.

Menneinä vuosia puhuttiin halveksuvasti siltarumpupoliitikoista. Teiden kunto huomioon ottaen siltarumpupolitiikka on edelleen tarpeellista ja ajankohtaista.