Muistakaa tämä vihreän siirtymän jarruttajat: Ilmastonmuutos voi lopulta olla se kaikkein suurin turvallisuusriski

Lyonissa Ranskassa ihmiset hakivat suihkulähteistä helpotusta kuumuuteen. Kuva: KONRAD K./SIPA / Lehtikuva

Pääkirjoitus|Ilmastonmuutos

3.7.202509:18

Pääkirjoitus

Tapio Nurminen

EU:n vihreän siirtymän ohjelmaan kuuluvissa laeissa on heikkouksia. Ei kahta kysymystä.

Virheitä pitää oikaista ja ylilyöntejä loiventaa. Korjausliikkeet on tehtävä ennen kuin säädösten toimeenpano alkaa.

Ennallistamisasetus on tästä paraatiesimerkki. Suomessa sen aiheuttamat kustannukset ja vaikutukset ovat paikoin kohtuuttomia. EU-komission on tultava vastaan ja harkittava, mikä tässä ajassa on tärkeätä ja mikä ei.

Hyvää tarkoittava metsäkatoasetus on EU:n jäsenmaiden vinkkelistä varsinainen hölmöyden kukkanen. Eikä se ole lajissaan ainoa.

EU-komission pitää jäsenmaiden ja EU-parlamentin siunauksella perata turhakkeet perusteellisesti. Tätä työtä tehdään. Se jo sinällään on hyvä asia, vaikka konkreettisista tuloksista ei vielä ole tietoa.

Virheitä korjataan, koska koko vihreään siirtymään kohdistuu jäsenmaissa kova poliittinen paine. Näin siitä huolimatta, vaikka Keski- ja Etelä-Eurooppa kärvistelee taas kerran paahtavassa kuumuudessa, jonka yhteyttä ilmastonmuutokseen ei juuri kukaan enää tohdi vakavissaan kiistää.

Erityisesti keskustaoikeisto jäsenmaissa ja EU-parlamentissa korostaa, ettei vihreän siirtymän edistäminen saisi heikentää kilpailukykyä eikä niellä rahaa, jota tarvitaan puolustuksen vahvistamiseen.

Samaan aikaa on kuitenkin varottava sitä, ettei ilmasto- ja ympäristölakien vanhoja ylilyöntejä korjata uusilla. Järkevämpi ja tarkoituksenmukaisempi vihreä siirtymä ei saisi tarkoittaa sen merkittävää jarruttamista eikä ainakaan täydellistä pysäyttämistä.

EU-komissaarit Teresa Ribera (keskellä) ja Wopke Hoekstra (oikealla) esittelivät Brysselissä esitystä EU:n uudesta päästötavoitteesta. Kuva: Lukasz Kobus

EU-komissio esitti kuluneella viikolla, että unionin pitäisi vuoteen 2040 mennessä leikata kasvihuonekaasupäästöjään 90 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Tästä halutaan lisäksi johtaa vuodelle 2035 kunnianhimoinen välitavoite ennen Brasilian Belémissä loppuvuodesta pidettävää YK:n ilmastokokousta.

Paketti ei sisältänyt suuria yllätyksiä. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen yrittää selvästi pitää vihreän siirtymän hengissä, vaikka helppoa se ei ole.

Erityisesti Ranska haraa presidentti Emmanuel Macronin johdolla väkevästi vastaan. Macron vaatii aikalisää 2040 tavoitteen naulaamiseen ja peräänkuuluttaa maltillista linjaa vuodelle 2035.

Puola ja Unkari ovat samaa mieltä. Myös Saksan liittokansleri Friedrich Merz tukee Macronia tietyin varauksin oman hallituksensa sisäisestä ristivedosta huolimatta. Suomi ja Tanska tukevat komission esitystä.

EU-komissio on yrittänyt tulla kiukuttelevia jäsenmaita vastaan. Osa 2040 tavoitteesta voidaan kuitata ostamalla päästöoikeuksia kolmansista maista.

Macronille tämäkään myönnytys ei riitä. Hän korosti viime viikon EU-huippukokouksen jälkeen, että EU:n pitäisi ”lopettaa omaan jalkaan ampuminen” ja että jäsenmaissa pitää voida käydä laaja demokraattinen keskustelu tavoitteiden mielekkyydestä.

Macronin jarruttelussa ei enää ole kysymys pelkistä paineista, vaan suoranaisesta sisäpoliittisesta paniikista. Hän pelkää laitaoikeiston vyörytystä ja oman poliittisen perintönsä murenemista.

Paniikkia tai paineita ei pidä vähätellä. Ja turvallisuushaasteisiin on vastattava. Mutta EU:n ilmasto- ja ympäristötavoitteiden täydellinen vesittäminen on väärä tai suorastaan vaarallinen vastaus molempiin.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on mitä suurimmassa määrin panostamista turvallisuuteen. Sitä pitää tehdä järkevästi ja tarkoituksenmukaisesti, mutta perustavoitteesta ei saisi tinkiä.

Ennätyshelteet ovat koetelleet myös Italiaa. Turistit jonottavat Colosseumin edessä saadakseen automaatista vettä pulloihinsa. Kuva: Imago / Lehtikuva

Vladimir Putinin johtama Venäjä on vakava uhka koko Euroopalle. Juuri siitä syystä EU-maiden on ehdottomasti vahvistettava puolustustaan.

Turvallisuutta horjuttava ilmastonmuutos on kuitenkin vääjäämättömämpi tosiasia kuin Putinin hyökkäys eurooppalaiseen Nato-maahan. Siksi vihreän siirtymän edistämistä on jatkettava entistä päättäväisemmin.