Kolumni

Ajatteletko, että tilojen kasvaessa eläinten olot huonontuvat? Aktiivipihatosta saadut tiedot näyttävät päinvastaista

Harjun oppimiskeskus luovuttaa pihaton dataa muille oppi- ja tutkimuslaitoksille niiden tutkimushankkeisiin, mikä on hyvä suunta, kirjoittaa toimittaja Kaijaleena Runsten.

Hevosten kuten muidenkin eläinten hyvinvointia koskevat tutkimukset ovat erittäin tärkeitä tässä ajassa, jossa monet kansalaiset eivät tunne eläinten hoitoa kovinkaan hyvin.

Yleisesti luullaan, että tilojen kasvaessa eläinten olot huonontuvat. Harjun oppimiskeskuksen aktiivipihatosta saatu tieto näyttää juuri päinvastaista.

Hevosille on laitettu harjaan tunnistimet eli ”tägit” antamaan niille pääsy ruokintapaikoille. Pihattonavetoissa tägit taas ohjaavat lehmien ruokintaa ja lypsyä.

Luonnossa hevonen vaeltaisi ulkona pitkin päivää yhdeltä ruokapaikalta toiselle. Näin se joutuu toimimaan myös aktiivipihatossa. Kaikki ravinto ei napsahda turvan eteen kerrasta eivätkä täysin vapaalle heinälle pääse kuin sellaiset hevoset, joiden on todettu sitä syystä tai toisesta tarvitsevan.

Kun hevoset ovat pihatossa ja hoitajat liikkuvat niiden keskellä monta kertaa päivässä eri tehtävissä, eläimiä myös havainnoidaan ja seurataan enemmän kuin jos kukin hevonen olisi omassa tarhassaan tai karsinassaan.

Pihatto on myös hoitajille vähemmän kuormittava ja työ sujuvampaa, kun ruuan jakelua ja tarhojen siivousta voidaan ainakin osaksi helpottaa konein.

Aktiivipihatossa hevonen liikkuu paljon, 7–12 kilometriä vuorokaudessa, mikä vastaa sen tarpeita.

Vertailuksi Harjussa on mitattu, että opetushevonen liikkuu yhden estetunnin aikana nelisen kilometriä. Ravurin hölkkälenkki on peruskuntokaudella 15–20 kilometrin luokkaa.

Moniko harrastehevonen pääsee samoihin kilometrilukemiin? Toki moni hevonen tilavassa tarhassa liikkuu mielellään. Olisikin kiinnostava saada vertailukohtaa erilaisessa käytössä ja olosuhteissa elävien hevosten liikunnasta ja syömisestä.

Harjun oppimiskeskus luovuttaa pihaton dataa muille oppi- ja tutkimuslaitoksille niiden tutkimushankkeisiin. Yhteistyö avaa näin tärkeitä, uusia mahdollisuuksia Suomen kaltaisessa maassa, jossa niin tutkimuksen kuin opetuksen yksiköt ovat pieniä ja resurssit niukassa.

Tunnisteteknologian soveltamiskohteita on määrättömästi. Harjussa ollaan esimerkiksi hankkimassa pihattoon vaaka, jotta hevosten painoa voidaan seurata ja tallentaa siitä tietoja sarjoiksi.

Harjulaisten ajatus ratsukoiden liikkumisen seuraamisesta kisoissa teknologian avulla ei ole lainkaan villi. Kilpailija voisi näin arvioida suorituksiaan jälkikäteen.

Joillakin raviradoilla vastaava teknologia on jo käytössä. Tägit kiinnitetään hevosten voilokkiin eli kilpailunumeroon, mikä helpottaa lähtöjen seuraamista.

Kun teknologia tekee tuloaan kilpahevosen fyysisen rasituksen seuraamiseen, se antaa tietoa tavoitteelliseen ja samalla hevosen hyvinvoinnin huomioivaan valmennukseen.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.

Lue lisää

Kyselytutkimus hevosten eutanasiasta: Harva omistaja arvioi hevosensa henkistä hyvinvointia osana lopettamispäätöstä

Estesimulaattorilla saa varmuutta hyppäämiseen ja puhtautta suorituksiin – toistoja helppo tehdä paljon

Etäseuranta tuottaa Harjun aktiivipihatossa tietoa hevosten hyvinvoinnista – "Vähemmän tarvitaan käsityötä ja hevosten tarkkailuun on enemmän mahdollisuutta"

Englantilainen kyselytutkimus paljasti: Joka kolmas hevonen on saanut vammoja riimusta