Uutiset

Viikon vieras: ”Yhdessä asiassa suomalaisia täytyy kehua”

Mika Haapakangas ei ole katunut päivääkään muuttoaan Ruotsiin, mutta ihan kaikki ei länsinaapurissa ole kuitenkaan paremmin kuin Suomessa.
Ville Toivonen
Mika (oik.) ja Veikko Haapakangas odottelevat T-paitakelejä, ja kevään merkkejä onkin jo ilmassa. ”Viime viikolla startattiin kolmena päivänä ja voitettiin kolmella hevosella.”

Päivän koronatilanne vetää Mika Haapakankaan mietteliääksi. 

”Onhan se jollain lailla hämmentävää, kun Suomi rajoittaa asioita niin paljon ja Ruotsi niin vähän. Voiko käydä, että ruotsalaiset selviää näin vähällä, vai onko edessä katastrofi? Aika näyttää.” 

”Näin vakavilla asioilla ei kukaan saisi tietenkään leikkiä. Erityisesti se mietityttää, kun on itsellä pienet lapset”, Haapakangas lisää. 

Ravien jatkumisessa hän ei koe mitään ongelmaa.

”100-150 hengellä saadaan ravit pyöritettyä, enemmän kontakteja tulee kun käy kaupassa. Ja kaikki on viimeisen päälle tarkkaa, voilokitkin tiputetaan kontaktien välttämiseksi tallille ovenraosta”, Mika kertoo. 

”Meille ravi-ihmisille on tietysti elintärkeää, että ravit ja sitä kautta raha ja talous pyörii. Pelivaihdothan on nyt hurjia, kun koko maailma pelaa tänne. Jos keskusjärjestön pohjakassassa on vajetta, nyt on paikka korjata sitä. Se on valtion ja veronmaksajienkin etu.” 

Jatkuessaan tilanne lisää luonnollisesti myös kiinnostusta ruotsalaisvalmentajia kohtaan. Puhelin on alkanut jo soida. 

Kuislan Reimalta tuli juuri kolme mielenkiintoista hevosta: Turno di Azzurra, Everest de Ginai ja 3-vuotias Mandela Zon (Maharajah). Pari muutakin kyselyä tuli viikonloppuna”, Haapakangas kertoo. 

”Kapasiteettia on ottaa helposti 10:kin hevosta lisää. Yksi meillä aikaisemmin työskennellyt kaveri on esimerkiksi nykyään töissä hotellissa, jossa uhkaa tulla lomautuksia.”

 

Normaalisti hevosten vähäinen vaihtuvuus on Uumajassa ongelma.

”Meitä on täällä 12 ammattivalmentajaa, mutta vain vähän omistajia. Uudet hevoset mitkä tulee on melkein kaikki suomalaisten, ruotsalaisomistajia on vaikea saada”, Mika Haapakangas harmittelee.

Siksi hän on katsellut jo parin vuoden ajan sopivaa paikkaa etelämpää, ja haku on päällä koko ajan.

”Bergsåker meni vaan vaikeaksi, kun asiat on Norjassa huonolla tolalla. Sieltä on tullut vyöry juuri Bergsåkerin seudulle, ja se nosti hintoja.”

”Toisaalta juuri nyt kun ajat meni näin epävarmoiksi ei välttämättä haittaakaan, ettei ole hirveät pankkilainat niskassa vaan saa olla vuokralla”, Haapakangas huokaa.

 

Kunnianhimoinen suomalainen tuli Uumajaan viisi vuotta sitten tavoitteenaan nousta radan ykköstreenariksi, ja se onnistuikin heti kaudella 2016. Toistaiseksi paras vuosi on ollut 2018, viime vuosi ei ollut numeroiden valossa yhtä hyvä.

”Ajettiin sata starttia vähemmän”, Mika perustelee ykskantaan.

”Hävitettiin vanhempia omia hevosia pois ja saatiin nuoria tilalle. Toki 2018 oli sellainen kanuunavuosi, että samanlaisen uusiminen olisi ollut muutenkin vaikeaa.”

”Nyt tuntuu, että kalusto on vahvempi kuin ikinä. Kolmivuotiaita on seitsemän, ja ne on hyväsukuisia: kaksi BWT-varsaa, yksi Västerbo, yksi Boko, Mandela Zon…”, Haapakangas listaa.

”Tammi-maaliskuu on treenattu sillä mielellä, että kun T-paitakelit koittaa, hyökätään radoille.”

Vaikka menestys on muuten ollut mainiota, ikäluokkatähti Ruotsin huippulähdöistä puuttuu vielä.

”Kriterium- tai Breeders Crown -hevosta ei ole vielä tullut, mutta sellaista haetaan koko ajan. Ollaan huutokaupoissa mukana ja koitetaan löytää jotain.”

”Todellisia huippuja ei rakenneta, ne syntyy, ja niitä tulee ehkä yksi sadasta. Båthin tai Berghin ikäluokkiin niitä osuu ehkä joka kolmas vuosi, mutta meidän varsamäärillä voi mennä pidempään. Toivottavasti ei olisi vasta se yhdeksäskymmenesyhdeksäs”, Mika Haapakangas nauraa.

”Onneksi sitä odotellessa voi ajaa Ung I Norr -lähtöjä. Ne on suomalaisillekin avoimia, ja niissä on 50 000 kruunun ja finaaleissa 150 000 kruunun ykköset. Ne on kuin pienempiä suomalaisia ikäluokkalähtöjä. Meillä on Ilkka-ajo melkein joka viikko.”

Suomen kilpailutarjontaakaan Haapakangas ei väheksy.

”Meille ja meidän suomalaisille omistajille on tosi tärkeää päästä kilpailemaan Suomessa, varsinkin Pohjois-Suomen 75-raveissa. Toivottavasti ravit sielläkin pian jatkuu.”

 

Vaikka ruotsalaista raviurheilua aina ihannoidaan, Mika Haapakangas suhtautuu siihen terveen kriittisesti.

”Katsomot on tavallisissa raveissa liian tyhjiä, vaikkei koronaa olisikaan, sama se on kuin Suomessa. Yleisöä on vain 75- ja muissa isommissa raveissa. Mutta pelikulttuurihan on erilainen, ja niin kauan kuin peli pyörii, radoilla ei ole isoa ongelmaa.”

”Yhdessä asiassa täytyy suomalaisia kehua. Ratojen mainosmyynti ja asiakashankinta ovat Suomessa ihan eri tasolla kuin täällä. Siitä täytyy nostaa ratojen vetäjille Suomessa hattua”, Haapakangas kehuu.

”Maha on täynnä, kun raha tulee pelistä automaattisesti. Täkäläisellä mainosmyynnillä ei pysyisi yksikään rata Suomessa pystyssä. Uumaja esimerkiksi on Oulun kokoinen kaupunki, mutta joku Ylivieskan rata myy varmasti enemmän mainoksia ja kumppanuuksia.”

Tehostamisen varaa Haapakangas näkee myös pelituottojen jalkauttamisessa palkintoon.

”Pelivaihdot on Suomeen verrattuna kymmenkertaisia, mutta palkinnot vain kolminkertaisia”, hän vertaa.

Mallia hän toivoisi Suomeen otettavan pelien ja ravipäivien profiloinnissa.

”Kaksi selkeää pääpäivää viikossa olisi hyvä paitsi urheilun, myös pelin kannalta. Tavallinen pulliainen menee sekaisin, jos yrittää kaikki ravit seurata”, Mika Haapakangas epäilee.

Anu Leppänen
Mika Haapakangas hakee ikäluokkatähteä, muttei hinnalla millä hyvänsä. ”Meidän systeemiin käy hyvin myös Special Promiset, joilla saa ajaa kilpaa ja pärjää vielä 11-vuotiaanakin.”
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Viikon vieras palasi raviurheilun pariin aitiopaikalle

Lauantaipäivän ravit: Ruotsin 75 myös teeveestä

Päivän ravit: Kuinka moni uhmaa Suomen hallitusta ja Hipposta?

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video