Narskujuustoa ja maitovalaan mätiä

Sukulaismies oli taannoin juhlissa, jossa salaatin joukkoon oli ripoteltu pieniä, sormenpään kokoisia mozzarella-palloja. Kauhoessaan apetta lautaselleen hän tokaisi hitusen hymyillen, että siinähän on maitovalaan mätiä.

Sukulaismiehen heitto sai minut pohtimaan lapsuudenkotini ruokahetkiä, sillä meidän eläväisessä keittiössämme monelle ruualle on aivan erityinen nimi.

Ruuan olomuoto saattaa esimerkiksi antaa aihetta uudelle nimelle.

Narskujuusto on tietenkin leipäjuustoa, joka narskuu viehättävästi hampaissa joka puraisulla. Raksulihalaatikon kruununa toimivat raksuvat lihat – eli siis jauheliha-perunaviipalevuoan päälle laitetut pekoninpalaset, jotka käpristyvät uunissa.

Ruispalan sijaan joskus saattaa olla tarjolla poikaleipää. Kai joku muukin muistaa ne ainakin 1990-luvulla myydyt reikäleivät, joiden pakkauksissa myhäili poika?

Välillä ruokien lempinimet on kehitetty selvästi markkinointitarkoituksiin.

Eikö esimerkiksi herkku­salaatti kuulosta vallan mainiolta tuore­palalta? Tämä lapsuuteni suosikki on yksin­kertaisesti sekoitus kiinankaalia, kurkkua ja purkkiananasta. Ukkossalaatti sen sijaan koostuu porkkana- ja kaali­raasteesta sekä ananaksesta.

Varhaislapsuuteni herkkua olivat myös meri­letut. Kuvittelin, kuinka suurten puulaivojen rohkea miehistö on lapannut näitä pieniä mustia eineslettuja hyvällä ruokahalulla lautaseltaan.

Myöhemmin selvisi, että olin ilmeisesti kuullut jossain vaiheessa ruokalajin nimen väärin. Meri­lettujen muuttuessa veriletuiksi katosi ruokahalu.