Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Aladoopia ei enää aloiteta hankkimalla sianpää – maakuntaruuat pantiin uuteen kuosiin

    Maakuntaruokia voi tehdä myös modernisti ja olla niistä ylpeä, todistaa kokki Juuli Hakkarainen.
    Juuli Hakkarainen (vas.) ja Kaisu Jouppi ylistävät suomalaista ruokaa ja raaka-aineita.
    Juuli Hakkarainen (vas.) ja Kaisu Jouppi ylistävät suomalaista ruokaa ja raaka-aineita. Kuva: Riitta Mustonen
    Avokukko ahvenesta, mausteinen munavoi, marinoitu kotijuusto ja pikkelöidyt lanttulipokkaat ovat esimerkkejä moderneista maakuntaruuista.
    Avokukko ahvenesta, mausteinen munavoi, marinoitu kotijuusto ja pikkelöidyt lanttulipokkaat ovat esimerkkejä moderneista maakuntaruuista. Kuva: Riitta Mustonen

    Kantarellitäytteiset muurinpohjaletut, paistettu kuha, lehtikaalisalaatti ja ruisleipää, jälkiruuaksi talkkunapaistos, jugurttia, mansikoita ja basilikakastiketta. Pohjois-Savon maakuntamenu nostattaa veden kielelle.

    Ruokastylisti ja kokki Juuli Hakkarainen on innostunut maakuntaruuista niin paljon, että teki niistä valokuvaaja Kaisu Joupin kanssa kirjan Modernia maakuntaruokaa.

    Hakkarainen toivoo, että perinneruuat tulisivat ihmisten arkeen uudelleen ja kuka vain voisi tehdä niitä. Niinpä hän helpotti vanhoja reseptejä. Aladoopia ei aloiteta hankkimalla sianpää, vaan se tehdään possunniskasta. Laukkamakkara syntyy ilman makkarakonetta vaikka muovipulloa apuna käyttäen.

    Kirjaidean isä on Samuli Karjula, joka löysi Jaakko Kolmosen pitäjäruokakirjat ja kokkaili niistä ruokia pohjoisesta etelään. Karjula huomasi, että ruuat toistavat itseään, sillä raaka-aineet olivat melko rajalliset.

    ”Jos nämä päivittäisi, hyviä ruokia tulisi”, Karjula mietti.

    Hakkarainen ryhtyi kehittämään reseptejä, ja martoilta saatiin apua ruokien valintaan ja leipäohjeisiin.

    ”Ikonisimmat ruuat, kuten kalakukot ja karjalanpiirakat, jätettiin pois, jotteivät ihmiset hermostuisi. Joka maakunnasta on neljä ruokalajia: yksi moderni ja kolme perinteistä ammentavaa”, Hakkarainen kertoo.

    Mausteita monipuolistettiin ja kasvisvalikoimaa laajennettiin, sillä olivathan perinneruokienkin suola ja pippuri tuontitavaraa. Suomessa tuotettujen kasvisten valikoima on laajentunut huimasti pitäjäruokaprojektin ajoista.

    ”Maakuntaruoka ei kuulosta kovin mediaseksikkäältä, mutta olisin todella onnellinen, jos nuoret innostuisivat näistä. Että näinkin niitä voi tehdä. Suomalaiset ruuat ovat oikeasti raikkaita ja hyviä”.

    Hakkarainen haaveilee, että siinä missä ruokaharrastajat kokoontuvat sushi-illallisille tai vietnamilaisen pöydän ääreen, he voisivatkin järjestää maakuntaillallisia ja herkutella vaikka hämäläisellä tai pohjoiskarjalaisella menulla.

    Jos tekijöiden haave toteutuisi, joka maakunnassa olisi ravintola, mistä saisi juuri oman paikkakunnan ruokaa ja kaupoista löytyisi juuri sen alueen tuotteita tyyliin: meillä kasvaa Suomen parhaat punajuuret.

    ”Ihan niin kuin italialaiset ovat ylpeitä tomaateistaan, niin meilläkin on syytä olla ylpeitä omista erikoisuuksistamme. Niitä on paljon!”

    Juuli Hakkarainen, Kaisu Jouppi: Modernia maakuntaruokaa, 295 sivua. Sesonkia Oy.

    Lue koko juttu 16.6. ilmestyneen Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihde-liitteestä.