Suomalaiset marjat muuttuvat Ainoa Wineryssä kullaksi – ulkomailta tulleet tilaviiniyrittäjät kahmivat palkintoja

David Cohen ja Paola Guerrero de Cohen korostavat, että parhaat viinit syntyvät vain parhaista raaka-aineista ja niitä Suomen luonto tarjoaa. Kuva: Sanne Katainen

Ainoa Wineryn viinit ovat voittaneet useita kansainvälisiä palkintoja, kuten Pariisin Vinalies-kultamitalin, joka on yksi suurimmista juoma-alalla Suomeen tulleista voitoista. Kuva: Sanne Katainen

Kun Paola Guerrero de Cohen ja David Cohen ilmoittivat marjaviininsä San Franciscon viinikilpailuun, valikkoon piti ruksata, mistä maasta viini tulee. Se oli ongelma, sillä vaihtoehtoa Suomi ei ollut.

Mustikkaviini Sametti kuitenkin pääsi kisaan ja toi voiton Suomeen. Lakkaviini nousi hopealle. "Se oli ensimmäinen kerta, kun suomalainen viini on voittanut kultaa kansainvälisessä kisassa", David Cohen tietää.

Pariisin Vinalies-kilpailussa – yhdessä maailman arvostetuimmista – Cohenien tekemä Vaapukka-viini sai kultamitalin ja pokaalin, joka myönnetään vain kahdeksalle juomalle.

"Siellä maistetaan ja pisteytetään jopa neljätuhatta viiniä, ja meidän viinimme oli yhdenneksitoista paras. Mikään suomalainen juoma ei ole aiemmin voittanut siellä."

Ainoa Winery on kerännyt useita muitakin palkintoja, viimeisimpänä parhaan ruoka-artesaanin tittelin pohjoismaisessa Embla-kilpailussa toukokuussa.

Vasta kansainväliset palkinnot ovat vakuuttaneet viinien ostajat siitä, että suomalainen marjaviini voi olla hyvää, jopa erinomaista.

Ainoa Winery poikkeaa suomalaisista tilaviiniyrityksistä monilla tavoin. Yrittäjät ovat maahanmuuttajia, jotka tekivät viiniharrastuksestaan ammatin ja harjoittivat sitä ensin vuokratiloissa Lepaalla. Yrityksen nimi oli tuolloin Finnviini.

Yhdysvalloissa asuessaan pariskunta teki viiniä ensin valmiista pakkauksista, sitten rypäleistä. He opettelivat, miten viiniä valmistetaan eri puolilla maailmaa. Insinöörinä David Cohenia kiinnostivat tekniikat.

Perhe muutti Suomeen vuonna 2008 Davidin työn perässä. He halusivat jatkaa viiniharrastusta.

"Aluksi luulimme, että voimme tehdä kuin Massachusettsissa: tilaamme vain rypäleet Ranskasta tai Italiasta niin kuin aiemmin tilasimme Kaliforniasta. Mutta ei se onnistunut, joten päätimme kokeilla marjoja. Ostimme viiden kilon laatikon mustikoita ja teimme niistä viiniä."

Cohenit maistelivat juomaa ja totesivat hyväksi, yllättäen jopa paremmaksi kuin USA:ssa tehty rypäleviini. He alkoivat miettiä, miten viininteon saisi ammattimaiseksi.

"Huomasimme, että Suomessa ei riitä, että alkaa vain tehdä. Tarvitaan luvat ja sertifikaatit."

Paola Guerrero de Cohen ilmoittautui Lepaalle viinikurssille.

Paola selviytyi kurssista ja sai luvat kokeilla tuotantoa Lepaalla. Pariskunta valitsi kymmenen eri tyyppistä viiniä ja testasi, mistä ihmiset pitävät.

"Se oli hyvä suunnitelma, mutta emme tajunneet, millainen maine suomalaisilla marjaviineillä on."

Ajoitus sinänsä oli hyvä, sillä vuonna 2014 pohjoismainen keittiö oli lyömässä läpi ravintoloissa. Cohenit soittivat ravintoloihin ja kertoivat, että heillä olisi täydellinen viini ruokiinne.

Kun ravintolassa kuultiin, että viini valmistetaan Suomessa, kiinnostus lopahti. "Olen vähän kiireinen nyt, palataan asiaan", Coheneille vastattiin.

Meni vuosi, eikä kukaan soittanut takaisin. Vuoden aikana meni kaupaksi neljä laatikollista.

Kunnes ystävä kehotti lähettämään viinejä kansainvälisiin kilpailuihin. "Saisitte todistuksen, että muidenkin kuin omasta mielestänne viininne on hyvää."

Kaksi viiniä lähti Kaliforniaan ja toi kaksi mitalia. Helsingin oopperatalo otti viinit valikoimiinsa.

Vajaan vuoden päästä tuli Vinalies-kilpailun voitto.

Seuraava onnenpotku oli Suomi100-juhlavuosi. Alko halusi juhlavuoden kunniaksi suomalaisia viinejä valikoimiinsa. Finnviinin kolme viiniä, Sametti, Valokki ja Sointu, hyväksyttiin Alkoon.

Cohenit voittivat Suomalaisen ruokakulttuurirahaston palkinnon helmikuussa 2018.

Yritys muutti nimensä Ainoa Wineryksi, koska "Ulkomaalaisten mielestä Finnviini oli kauhea. Finn ei tarkoita amerikkalaisille mitään, sillä moni ei tiedä Suomea. Viinikään ei merkitse mitään muille kuin suomalaisille. Ainoa tulee Kalevalasta ja on helppo ääntää."

Viime vuoden lopussa perhe muutti Hollolaan, mistä Paola oli löytänyt sopivan talon kolmilapsiselle perheelle ja mummolle. Tonttia on 7,5 hehtaaria, ja siellä seisoi iso autotalli, jonka pystyi muuttamaan viinimöksi.

Ainoan valmistuskapasiteetti kaksinkertaistui ja sillä on kaksi isoa asiakasta, Alko ja Vindirekt. Cohenit ovat saaneet yrityksensä hallitukseen neljä eri alojen ammattilaista, kuten sommelier Samuel Angelovin ja viinimaahantuojan Jean-Francois Galtat'n.

Erityisen tärkeänä he pitävät myös yhteistyötä Kivi ja Tuuli Sotamaan kanssa. Nämä ovat suunnitelleet tuotteille ja yritykselle uuden ulkoasun.

"Ei voi vain tehdä viiniä, vaan myös pullon täytyy näyttää hyvältä, muuten kukaan ei osta sitä. Ja jos viini ei maistu hyvältä, kukaan ei osta uudelleen."

Paolan mukaan suurin haaste on ollut vakuuttaa ihmisille, että suomalainen viini on hyvää.

"Lupien saaminen ja Alkoon pääseminen ei ollut läheskään niin vaikeaa. Viranomaiset ovat olleet tosi avuliaita. Jos kysyt neuvoa, he kertovat. Kun teet, mitä he sanovat, kaikki menee hyvin."

Uusissa tiloissa Ainoa Wineryllä on pieni myymälä, missä on tarkoitus järjestää maistatuksia ja vaikka pikkujouluja.

Ainoa ostaa marjat Suomesta, suurimman osan pohjoisesta. Vadelmat tulevat läheltä pieniltä tiloilta.

"Pohjoisen marjojen laatu on sitä parempi, mitä pohjoisemmasta ne tulevat. Vadelmien kanssa on ollut ongelmia, sillä meille on paras vain yksi lajike, mutta sitä pitää kasvattaa juuri tietyissä olosuhteissa ja korjata tiettyyn aikaan."

Koska uusi tontti on iso, ajatus on tulevaisuudessa viljellä vadelmaa itse.

Lakkoja Cohenit joutuivat ostamaan yhtenä vuonna Ruotsista, kun Suomesta ei saanut. Niistä joutui maksamaan viisi kertaa enemmän kuin huippuluokan rypäleistä, David kertoo.

Maahanmuuttajina Coheneilla on bisnekseen vähän eri näkökulma kuin muilla.

"Jotkut suomalaiset viinintekijät ihmettelivät, miksi teemme mustikkaviiniä, vaikka minusta se on yksi parhaista. Meillä ei ollut kontakteja raaka-ainetoimittajiin, vaan ne on täytynyt etsiä. Emmekä ole juurikaan saaneet julkisuutta, vaikka olemme voittaneet palkintoja."

David Cohen kertoo, että kun belgialainen viini voitti kultamitalin Vinalies-kilpailussa, se uutisoitiin näyttävästi koko maan mediassa. "Meidän voitostamme kuuli vain harva, vaikka se oli yksi suurimmista Suomen juoma-alan saamista. Siitä julkaistiin vain pari pientä juttua."

David Cohen korostaa, ettei ole kyse heistä, vaan Suomesta. "Siitä, kuinka näistä hienoista raaka-aineista, joita ihanat metsät tuottavat, voi tehdä jotain niin ihanaa."

David Cohen, 56, ja Paola Guerrero de Cohen ,45, ovat asuneet Suomessa yksitoista vuotta. Perheeseen kuuluvat 14-, 12- ja 9-vuotiaat lapset ja Paolan äiti.

Yhdysvalloissa Paola työskenteli taloushallinnon tehtävissä ja David suunnitteli molekyylidiagnostiikan laitteita. Alussa David matkusti Suomeen työtehtävissä kerran kuukaudessa, kunnes perhe muutti tänne vuodeksi.

Suomi lumosi lapsiperheen niin, ettei paluuta sitten ollutkaan. Miksi?

"Täällä on kaikki niin hyvin järjestetty perheille. Toki verot ovat korkeat, mutta Amerikassa joudut maksamaan erikseen sairausvakuutuksesta, eläkkeestä, lasten koulutuksesta yliopistossa."

Suomessa elämä on Cohenien mielestä vähemmän stressaavaa kuin Yhdysvalloissa.

"Siellä et koskaan tiedä, onko töitä vielä huomenna. Jos sairastut etkä voi työskennellä, menetät työsi ja sitä myötä sairausvakuutuksesi. Et pysty maksamaan laskuja. Kaikki voi romahtaa ilman omaa syytäsi. Kaikilla on tuo sama silmukka kaulassa."

"Töitä tehdään todella paljon. Jos työviikkosi on vain 40 tuntia, sille nostellaan kulmia: Oletkohan todella sitoutunut? Kolmen viikon kesäloma on tosi epäilyttävä.

Toisaalta vaikka Suomessa tehdään lyhyempiä työviikkoja, niin työtehokkuus on täällä omaa luokkaansa."

Mutta toki Yhdysvalloissakin on jotain, mitä Cohenit kaipaavat.

"Ihmisiä ja mereneläviä. Suomessa saa hyvää lohta, mutta vain lohta", pariskunta huomauttaa.

Alkuun perhe kaipasi myös gourmet-jäätelöä, pieniä kahvipaahtimoita, pienpanimo-oluita. Mutta se asia on korjaantunut.

"Ruokakulttuurin muutos on ollut valtava." Muttei kovin nopea. "Gourmet-jäätelöt ja kahvi olivat USA:ssa jo 1970-luvulla", David Cohen muistuttaa.