Tämän takia ylimääräinen rasva kertyy etenkin miehillä vatsaan
Kivikauden miehillä ei ollut tällaisia ensimmäisen maailman ongelmia, koska he kuolivat raskaan ja vaarallisen elämän uuvuttamina usein jo nelikymppisinä.
”Useimmilla ylipainoisiksi luokiteltavilla miehillä on ohuehkot jalat, ja leijonanosa painosta on perslihasten lisäksi kovassa pallovatsassa.” Kuva: Jaana KankaanpääMoni on varmaan miettinyt, miksi ylimääräinen energia pakkaa etenkin miehillä kertymään nimenomaan keskivartaloon eikä tasaisesti ympäri kehoa. Minulla on siitä teoria:
Kivikautisille metsästäjä-keräilijöille maha oli oivallinen paikka varastoida energiaa: se on erillinen yksikkö, kuin kamelin kyttyrä, joka ei pahemmin ole tiellä juoksemisessa tai keihäänheitossa. Vararavinnon kertyminen raajoihin hidastaisi menoa liikaa, ja siksi evoluutio on karsinut pois sellaiset sopeumat.
Useimmilla ylipainoisiksi luokiteltavilla miehillä on ohuehkot jalat, ja leijonanosa painosta on perslihasten lisäksi kovassa pallovatsassa. Vasta sitten, kun ylipainoa kertyy todella reippaasti, mahasta loppuu tila kesken ja äijä alkaa muistuttaa Michelin-ukkoa.
Keskivartalolihavuus on miehinen ominaisuus; naisilla rasva kertyy enemmänkin lanteille, reisiin ja pakaroihin.
Nyky-yhteiskunnassa vyötärölihavuus altistaa metaboliselle oireyhtymälle sekä sydän- ja verisuonisairauksille, koska ruokaa on yleensä aina riittävästi tarjolla ja lääketieteen sekä ravinnon kehittymisen ansiosta ihmiset elävät entistä pidempään.
Kivikauden miehillä ei ollut tällaisia ensimmäisen maailman ongelmia, koska he kuolivat raskaan ja vaarallisen elämän uuvuttamina usein jo nelikymppisinä, kauan ennen kuin mahdolliset elintasosairaudet olisivat ehtineet puhjeta.
Nykyään ruoka on niin maukasta, että sitä tulee usein syötyä liikaakin – varsinkin erilaisia vaihtoehtoja pursuilevissa buffet-pöydissä. Tämä on kuitenkin luontainen taipumus: ihminen syö vaistomaisesti varastoon silloin, kun ruokaa on tarjolla. Hunajalle ja muulle makealle on jo kivikaudella ollut ”eri maha” kuin pääruualle.
4000 vuotta sitten suunnilleen nykyisten Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun alueille syntyi geneettinen pullonkaula, kun viilenevän ilmaston aiheuttamista ankarista katovuosista vain pieni osa väestöä jäi henkiin ja jatkamaan sukuaan.
Näiden selviytyjien jälkeläisistä koostuu nykyinen Itä-Suomen väestö, joka on geneettisesti melko yhtenäinen ja poikkeaa muista populaatioista. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi kuuluisa Pohjois-Karjala-projekti sijoittui nimenomaan kyseiselle alueelle.
Ihminen on osa luontoa, ja evoluution lait koskevat myös meitä. Jokaisen pitää vain pyrkiä kääntämään omat luontaiset taipumukset eduksi mahdollisimman hyvin.
Halonhakkuuseen sopiva kiekonheittäjän vartalotyyppi ei välttämättä ole huono sopeuma lämmityskauteen ja energiakriisiin varautuvassa maailmassa.
Kirjoittaja on Taloustutkimuksen tutkimus- ja asiakkuusjohtaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




