Hellan kulmalla: Grillattu karhupaisti on kunnon äijäruokaa maustevoin ja uunijuuresten kera

Karhupaisti oli mureaa lihaa, jota oli helppo leikata. Kuva: Kimmo Lunden

Mesikämmen oli riistaa Itä-Suomesta, jossa paikallinen metsästysseura oli kaatanut kontion.

Liha oli niin tasalaatuista ja lihansyitä ei ollut lainkaan, että olisin voinut arvata sen olevan filettä.

”Karhupaistina se minulle myytiin”, kertoi entinen työkaverini Kyösti, erämiehiä hänkin.

Karhu viipyi grillissä 170‒180 asteessa noin tunnin.

Paistilämpömittarissa oli asteikossa kuvaikonit naudalle, possulle ja lampaallekin ‒ vaan ei karhulle. Ei hätää. Paistimittaria vahdattiin, kunnes lihan lämpötila kohosi runsaaseen 70 asteeseen.

Ritilän päälle foliota, jotta paistinesteet eivät valuneet grilliin. Kuva: Kimmo Lunden

Ritilän päälle foliota, jolloin lihanesteet eivät tirahtaisi sotkemaan grilliä. Mausteeksi suolaa ja pippuria.

Maku? Yllättävän vähän riistamainen.

Mitä lisukkeeksi karhupaistille? Soitto ruokatoimittaja-Riitta Mustoselle, ja bingo!

”Tee maustevoi, johon valkosipulia, salviaa ja rosmariinia.”

Kun voin kääri pötköksi ja kylmensi jääkaapissa, siitä sai leikattua sopivat napit lihan päälle.

Grillin lämpö oli säädetty noin 170‒180 asteeseen. Kuva: Kimmo Lunden

Salvia ja rosmariini löytyivät mökillä kasvavasta yrttipenkistä. Tunnistin poimittaviksi oikeat yrtit, kun kävin lunttaamassa ruokakaupan vihannestiskillä vastaavia vihreitä.

Kattilallinen kuokalla omasta maasta nostettuja siikli-pottuja.

Uuniin vuoallinen juureksia kypsymään, runsaasti öljyä ja hunajaa päälle. Suolaa, tuoretta timjamia ja rakuunaa mausteeksi

Karhupaisti kysyi noin tunnin grillissä. Kuva: Kimmo Lunden

Alkuruaksi itse savustettua kirjolohta pottujen, tartar- ja remoulade-kastikkeiden kera.

Normaalit ruokajuomat.

Äijäviikonloppua kerrakseen ‒ ja kunnon eväillä!

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.