Yhtiö haluaisi kotimaista ruusunmarjaa soseisiinsa, mutta tuotantoa ei ole – "Nyt marjat lähinnä lannoittavat pensaita"

Velitapio Mannisen pihassa kasvaa ruusunmarjaa, josta hän viime syksynä keräsi kiulukoita herkuteltavaksi. Kuva: Velitapio Manninen

Lohjalainen mehu- ja sosevalmistaja Bonne ostaa ruusunmarjat aseptisesti pakattuna soseena ja käsittelee tuotteeksi puolen litran tetroihin.

Bonnen toimitusjohtajan Matti Väänäsen mukaan yritys haluaa rakentaa kotimaista tuoteperhettä ja haluaisi ostaa ruusunmarjatkin Suomesta, mutta tuotantoketju puuttuu.

"Ketju pitäisi rakentaa askel askeleelta viljelijältä kauppaan asti. Bonnella on tehdas, jossa se pystyy käsittelemään raaka-aineen pakkauksiin asti, ja kontaktit ostajiin. Tarvitaan viljelijöitä, jotka korjaisivat sadon, esikäsittelisivät sen ja kuljettaisivat tehtaalle", Väänänen toteaa.

Bonne on mustikkamehujen markkinajohtaja. Viisi vuotta sitten se käänsi mehun kotimaiseksi. Viime vuonna yritys joutui ostamaan puolet ulkomaista mustikkaa, kun Suomeen ei saatu tarpeeksi kerääjiä.

Bonne on tuonut markkinoille myös kotimaisen puolukkamehun ja omenasoseen.

Suomalaisella ruusunmarjasoseella olisi Väänäsen mukaan kysyntää myös Etelä-Koreaan.

Ruusunmarja kyllä kasvaa Suomessa, mutta sitä ei juurikaan kaupallisesti tuoteta. Kotajan tila Vampulassa tuottaa ruusunterälehdistä hilloa. Ruusuja kasvaa viidellä hehtaarilla, mutta niistä kerätään vain terälehdet – 10–20 tonnia marjoja putoaa maahan.

"Marjat olisivat erinomainen raaka-aine, mutta nyt ne lähinnä lannoittavat pensaita", hymähtää Matti Kotaja.

Kotajan mukaan marjankeruu pitäisi koneellistaa, jotta tuotanto teollisuudelle kannattaisi. Ruusunmarjojen kerääminen käsin on työlästä ja Suomessa kallista.

"Sitten pitäisi vielä saada ihmisille tietoon, mikä ero on suomalaisella luomuruusunmarjalla ja Itä-Euroopasta tulevalla raaka-aineella."

Ruusunmarjanviljelyä kokeiltiin parikymmentä vuotta sitten Pohjanmaalla herukkahankkeen yhteydessä, jota veti Velitapio Manninen. Taimet olivat kurttulehtiruusua eli vieraslajia, jota nyt neuvotaan hävittämään.

"Silloin se arvioitiin Pohjois-Pohjanmaan korkeudelle ainoaksi menestyväksi kiulukan tuottajaksi. Tasaisella pellolla rivissä kasvu jäi vaatimattomaksi ensimmäisinä vuosina", Manninen kertoo.

Viljelyyn sovellettiin herukan viljelysuosituksia ja kokeiltiin kiulukoiden koneellista korjuuta, mutta tulos oli huono. Pensaat olivat liian matalia koneelliseen korjuuseen. Konekorjuuta vaikeutti myös eri aikaan kypsyvä sato.

Mannisen tiedossa ei ole ruusunmarjanviljelijöitä.

"Kiulukka ja siitä saatava sose on tosi hyvä ravintoarvoiltaan ja taisi olla paras C-vitamiinipitoisuudeltaan. Käyttöä ja markkinoita olisi mutta viljely ja sadonkorjuu haastavaa."

Viljelyn ja sopivien kiulukkaa tuottavien lajikkeiden kehittäminen vaatisi Mannisen mukaan pelle pelottomia ja tutkimuksen ja neuvonnan resursseja. "Hintataso teollisuuden kanssa on hahmottamatta, mutta se on selvää, ettei erikoistuotannossa pysty tuonnin kanssa hinnoilla kilpailemaan lähimainkaan."

Lue myös:

Lohjalaista lähdevettä aletaan viedä Hongkongiin

Ruusunmarja on erinomainen C-vitamiinin lähde ja monikäyttöinen loppukesän herkku – Aarre kertoo, miten ruusunmarjaa voi hyödyntää