Turvemaista luopuminen ja kasvisruuan suosiminen syrjisi osaa tiloista – hanke pohti eväitä reiluun ruokamurrokseen

Ruuan avulla voi tehdä ilmastotekoja. Raportin mukaan siirtyminen kasvi- ja kalapainotteiseen ruokavalioon parantaisi koko väestön ravitsemusta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Ruokasektorin osuus kasvihuonekaasupäästöistä on 25–30 prosenttia, ja siitä lähes 90 prosenttia syntyy alkutuotannossa. Alkutuotannossa suurin syyllinen on maankäyttö ja erityisesti turvemaat, joiden osuus ruokasektorin päästöistä on puolet.

Tehokkain keino kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen olisi turvemaiden poistaminen viljelystä. Toinen keino vähentää ruokasektorin päästöjä on siirtyä kasvi- ja kalapainotteisempaan ruokavalioon.

Muuan muassa nämä asiat selviävät laajasta tutkimusraportista ”Reilu ruokamurros. Polkuja kestävään ja oikeudenmukaiseen ruokajärjestelmään”, joka julkistettiin tiistaina Helsingissä.

Raportin toimittaja tutkimusprofessori Minna Kaljonen haastaa hallitusta luomaan Suomeen reilun ruokamurroksen strategian.

”Tällä hetkellä alkutuotannon heikko kannattavuus hidastaa ja vaikeuttaa ilmastotoimia tiloilla. Siirtymä tuntuu viljelijöistä epäoikeudenmukaiselta, kun maatalous- ja ilmastopolitiikan viestit ovat ristiriitaisia”, Kaljonen kritisoi.

Turvemaiden viljelystä poistamiseen liittyy sekä alueellisia että tilakohtaisia eroja, ja ne pitäisi ottaa huomioon ohjauskeinoissa, vaatii tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta.

Niemen mielestä ensin voisi luopua viljelystä heikompituottoisilla turvepelloilla ja Etelä-Suomessa, missä turvemaiden merkitys on vähäisempi kuin Pohjois-Suomessa. Viljelijöille voisi maksaa määräaikaista luopumistukea, ja myös yksityissektori voisi osallistua päästövähennysten rahoitukseen.

Myös ruokavalion muuttaminen eläinperäisestä kasvipohjaiseen auttaisi vähentämään päästöjä, mutta siihenkin liittyy oikeudenmukaisuuskysymyksiä. Jos lihan ja maitotuotteiden kulutus vähenisi kolmanneksen tai jopa kaksi kolmasosaa vuoteen 2050 mennessä, peltoalaa vapautuisi. Riskinä on kuitenkin, että peltoa käytettäisiin yksivuotisten kasvien viljelyyn ja päästöt vain kasvaisivat, Niemi pohtii.

Niemen mukaan isoja ruokavaliomuutoksia tavoiteltaessa tulisi jatkossa kiinnittää tarkkaa huomiota Pohjois- ja sisä-Suomen maataloustuotannon mahdollisuuksiin.

Ruokamurrosraportin julkistustilaisuudessa nousi esiin, että Suomi ei ole toimissaan yksin. Kestävä muutos vaatii myös EU-maatalouspolitiikan muutosta.

MTK:n tutkimuspäällikkö Juha Lappalainen muistutti, että EU:n päätöksenteko on aika raadollista, ja jos Suomi omilla päätöksillään ajaa maataloutta johonkin muotoon eivätkä kuluttajat ole siinä mukana, niin ruokaa löytyy Suomeen kyllä EU-alueelta tai jostain muualta.

Lappalainen myönsi, että turvemaat ovat keskiössä päästöjen vähentämisessä, mutta turvepelloista kokonaan luopuminen niillä alueilla, missä on merkittävästi investoitu viimeisten 20 vuoden aikana, tarkoittaisi tilojen kovaa alasajoa. ”Oikeudenmukaisuus on iso asia tässä.”