”Hopealuotia ei ole näkyvissä” – lakimuutokset auttavat tuottajaa, mutta liikoja ei kannata odottaa, sanoo ruokavaltuutettu

Kuva: Kuvat: Sanne Katainen ja Juha Sinisalo. Koonnut: Carolina Husu

Ei pidä odottaa liikoja, että ongelmat ratkeavat näillä laeilla, sanoo ruokavaltuutetun pestiä hoitava lakimies Ismo Tuominen käynnissä olevasta elintarvikemarkkinalain uudistuksesta.

”Mitään hopealuotia ei ole näkyvissä. Pala kerrallaan tilannetta voidaan kuitenkin parantaa”, Tuominen arvioi.

Ruokamarkkinoita säätelevää lakia ollaan parhaillaan rukkaamassa, ja suunnitelmissa on vaalikauden aikana vielä toinenkin päivitys.

Sen sisällöstä ei vielä ole tarkkaa tietoa, mutta ilmeisesti sillä on tarkoitus oikaista epäselviä tai jopa ristiriitaisia säädöksiä, joista kerätään esimerkkejä eri markkinatoimijoilta.

”Jos poliittisesti halutaan puuttua vaikka private label -kysymykseen, niin varmaan ministeriö sitäkin sitten miettii”, Tuominen sanoo.

Nyt valmistelussa olevassa uudistuksessa ollaan lisäämässä elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksia. Se, miten tämä auttaisi esimerkiksi alkutuottajaa on vielä isoilta osin auki.

”Tiedonsaantioikeus on työkalu, joka sinänsä on ihan positiivinen. Sen käyttö riippuu siitä, mitä halutaan, ja mihin sitä muun lainsäädännön mukaan saisi jatkossa käyttää”, Tuominen kertoo.

Elintarvikemarkkinavaltuutetun toimisto on parhaillaan eräänlaisessa välitilassa, jossa esimerkiksi rekrytointeja ei ole kevään aikana tehty.

Syynä on varsinaisen valtuutetun Olli Wikbergin hyllyttäminen tehtävästään rikostutkinnan ajaksi. Tuominen ei ole viransijaisena laittanut pyöriä pyörimään ruokavaltuutetun kasvavien valtuuksien täydessä hyödyntämisessä.

Uusi valtuutettu valitaan normaalin aikataulun mukaisesti syyskuussa.

Isoa keppiä valtuutettu ei todennäköisesti lakiuudistuksissakaan saa, vaan ajatuksena on, että tiedonsaantioikeuksilla mahdollisesti selville saatuihin ei-toivottuihin käytäntöihin voitaisiin myöhemmin puuttua lailla.

Toki myös valtuutetun tehtävänkuva voi muuttua, jos lisätieto paljastaa jotain uutta ruokamarkkinasta.

Sen sijaan tiedonsaantioikeuden laajentaminen ei tarkoita sitä, että kaikkia markkinoilla tapahtuvia sopimuksia tarkkailtaisiin uudella tavalla.

”Ei ole lainsäätäjänkään tavoite, että yksittäisiä sopimuksia aletaan katsoa jopa tuottajan tietämättä”, Tuominen selittää.

”Sen sijaan olisi mahdollista, että jollain tuotealueella voitaisiin verrata vaikkapa brändituotteiden ja kaupan omien merkkien eroja. Jos tällaisessa tarkastelussa havaittaisiin laajemmin epäkohtia, niihin olisi mahdollista puuttua lainsäädännöllä.”

Tiukassa välissä olevan alkutuottajan tai jalostajan näkökulmasta aikataulu olisi hidas. Kyse olisi nimenomaan parannuksista pala kerrallaan.

Yksi selkeä hyöty esitetyillä laajemmilla tiedonsaantioikeuksilla kuitenkin on. Ne antaisivat valtuutetulle pääsyn markkinatietoihin silloinkin, kun kukaan ei ole tehnyt toimenpidepyyntöä omassa asiassaan.

Näin valtuutettu voisi tutkia, että nykyisiä lakeja noudatetaan sopimuksissa ilman, että sopimusosapuolen täytyy sitä pyytää, kuten nykyisin.

Pyyntöjä toimistolle ei ole tullut. Tuomisen mukaan yksi syy siihen on todennäköisesti se, ettei vahvempaa sopimusosapuolta haluta suututtaa, vaikka aihetta valittamiseen olisikin.

”Se ei ole mikään suomalainen erityispiirre. Ei näitä toimenpidepyyntöjä tule missään päin Eurooppaa”, Tuominen kertoo.

Nykyisellään pääsy markkinatietoon oon Kilpailu- ja kuluttajavirastolla (KKV), joka niin ikään valvoo, että lakeja ja kauppatapoja noudatetaan. Ruokavaltuutetun erityiskeskittymisellä voitaisiin silti saavuttaa lisähyötyä, Tuominen uskoo.