Romanien ikiaikaiset hevosperinteet elävät raviurheilussa – aiemmin hevonen oli "mustalaisen pelto"

Romaneja evakossa Muhoksella heinäkuussa 1945. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston mukaan kuva on otettu Antti nuoremman vieraillessa Muhoksella isänsä Antti vanhemman hautajaisissa. Kuva: Antti Miikkulainen/Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto

Romaniperhe hevoskärryineen Sumiaisissa 1900–1915. Valokuvaaja E. W. Rossi. Kuva: E. W. Rossi / Keski-Suomen museo

Angelica Vironen jakaa romaninuorille tietoa hevosperinteistä. Kuva: Kari Salonen

Romanien kansainvälisessä lipussa on keskellä punainen hevosvankkurien pyörä. Se symboloi matkustavaista elämäntyyliä, jossa hevosilla on ollut tärkeä rooli läpi historian.

"Romanit ovat ennen kulkeneet hevosella. Se on ollut aarre, kunnioitettu eläin ja elinkeino. Monissa maissa, kuten Romaniassa ja Bulgariassa romanit kulkevat yhä hevosilla ja tekevät työtä niiden kanssa", kertoo sosiaalityötä tekevän Romano Mission nuorisotyöntekijä Angelica Vironen.

Hän kertoo usein romaninuorille hevosperinteestä ja vie heitä raveihin. Raviohjastajia hän kiittää siitä, että he huomioivat nuoret ja keskustelevat heidän kanssaan.

" Antti Teivainen on antanut vanhat kypärät ja puvut romaninuorille kiertoon. Myös isompien lähtöjen voittajapiiskoja on aika monen romaninuoren kotona."

Romaneja asuu Suomessa noin 10 000. Heistä sadat, jopa tuhannet harrastavat tai työskentelevät hevosalalla. Useita kymmeniä romaneja toimii raviurheilussa ammattivalmentajina ja amatöörilisenssi eli C-kortti on useilla sadoilla.

Virosen mukaan romanit ovat lunastaneet paikkansa ravipiireissä. Viime vuonna jyväskyläläinen Henri Bollström voitti ensimmäisenä romaniohjastajana kuninkuusravit. Vironen luettelee muitakin tunnettuja raviohjastajia ja valmentajia: Aleksi Kytölä, Dimitri Hedman ja Tino Ärling. Osa heistä työskentelee myös Ruotsin puolella.

Romaneja työskentelee yhä myös perinteisissä hevosammateissa, kuten kengitysseppinä.

Jotkut romaninuoret päätyvät opiskelemaan hevosalaa. Ensimmäiset erityisesti romaneille suunnatut raviohjastajakurssit järjestettiin vuonna 1980 Kiuruvedellä. Toinen suosittu opiskelupaikka on Ypäjän hevosopisto.

Paikoin hevostalouden perustutkintoon on mahdollista sisällyttää romanikielen- ja kulttuurin opintoja.

Harrastushevosen pitäminen on Virosen näppituntuman mukaan harvinaistunut romanien keskuudessa.

"On tullut EU-säädöksiä ja etenkin pääkaupunkiseudulla hevosen ylläpito on kallista."

Virosen perheellä on aina ollut hevosia, ja hän itsekin on valmentanut omiaan. Nyt kuitenkin työ sekä opinnot nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi haukkaavat niin paljon aikaa, ettei omaa hevosta ehdi enää pitää.

Romaninaisten osuus hevosharrastajista on kasvanut viime vuosina. Ravihevosten lisäksi kasvatetaan poneja.

Hevosten hyvä hoito on ollut aina romaneille kunnia-asia. Aikanaan miesten arvoa mitattiin hevostaidoilla ja hevosella. Sanottiin, että "joka pojalla sitä on kalaa ja leipää mutta harvalla hyvä hevonen”. Taidot ovat siirtyneet suvun perintönä, joten nimekkäitä hevosmiehiä saattaa hyvinkin olla viidessä polvessa.

Romanien hevosperinteet kulkevat myös paikannimissä, saduissa, lauluissa ja romanikielessä sekä esineistössä, kuten pitseissä ja koruissa.

Romanien perinteiset ammatit, kuten esimerkiksi työt maatiloilla ja käsitöiden kaupustelu, edellyttivät kulkemista talosta taloon. Tunnetun sanonnan mukaan hevonen olikin mustalaisen pelto.

Sittemmin yhteiskunnan teollistuminen, autoistuminen ja kaupungistuminen veivät romaneilta perinteiset elinkeinot. Romanien hevostaitojen elinvoimaisuutta uhkaavat elämäntavan kaupungistuminen sekä yhteisön vähävaraisuus ja syrjäytyminen.

Moni romaneista myös kokee, ettei pääväestö tunnusta romanisukujen hevostietotaidon arvoa.

Kirjoituksessa on hyödynnetty Suomen Romaniyhdistyksen tietoja Museoviraston Elävän perinnön wikiluettelosta.

Romanien kansallispäivää vietetään maailmanlaajuisesti 8.4.

"Joka pojalla sitä on kalaa ja leipää mutta harvalla hyvä hevonen.” SANONTA