Riistaeläimen nahan muokkaus hapansuuruksella on suoraviivaista ja yksinkertaista, mutta ei nopeaa

Paula Tanskanen (vas.) ja Outi Makkonen osallistuivat Marjaana Lyytisen nahan muokkauskurssille Ilomantsissa. "Haluan oppia muokkaamaan saaliseläinten nahat itse ja päästä hyödyntämään niitä", sanoo Tanskanen. Kuva: Lari Lievonen

Eläimen nahan muokkauksen onnistumiseen vaikuttaa moni tekijä. Esimerkiksi se, missä vaiheessa vuotta eläin on saatu saaliiksi eli missä vaiheessa sen karvan kehitys on. Eläimen sukupuoli ja muut hormonaaliset tekijät vaikuttavat myös turkin laatuun. Kuva: Lari Lievonen

Piimää, tuorehiivaa, ruisjauhoja ja rasvaa. Näistä tarpeista syntyy suurus, jolla voi parkita eläimen nahasta ja turkista säilyvän sekä hyvin muokkautuvan.

”Menetelmä on ikivanha, mutta ei sovellu kiireiselle. Se saa myös käsityöläisen nöyräksi, sillä käsittely ei välttämättä joka kerta onnistu”, kuvailee ilomantsilainen käsityöläinen Marjaana Lyytinen luonnonmukaista parkitsemismenetelmää.

Lyytinen opasti viime viikon­loppuna Ilomantsissa järjestetyllä kurssilla Pohjois-Karjalan Jahtinaisten jäseniä ja muita ikivanhasta muokkausmenetelmästä kiinnostuneita käsittelemään eläinten nahkoja.

Lyytinen on saanut oppinsa Ylä-Lapissa inarinsaamelaisen käsityöläisen Ella Sarren opissa.

”Parkitseminen luonnonmukaisin menetelmin ei ole salatiedettä. Haluan jakaa osaamistani.”

Polvijärveläinen metsästäjä Paula Tanskanen osallistui Lyytisen kurssille ja kertoo, että hänen ideansa nahkojen hyödyntämisestä lähtivät lentoon.

”Olen huono lähettämään saaliseläinten nahkoja muokattavaksi jonnekin muokkaamoon. Haluan tehdä asioita itse, mutta ennen kurssia ei ollut tietoa eikä taitoa. Oli vain olettamus, että muokkaus vaatii vahvojen kemikaalien käyttämistä.”

Tanskanen ilahtui Lyytisen opeista, kun selvisi, että muokkaus onnistuu hyvin yksinkertaisin menetelmin.

Lyytisen mukaan luonnonmukainen menetelmä on kemiallisia menetelmiä suoraviivaisempi ja yksinkertaisempi.

”En ole edes halunnut opetella kemikaalien käyttöä, vaan pitäytyä tässä luontoa vähemmän kuormittavassa vaihtoehdossa”, sanoo Lyytinen.

Parkitsemisen onnistumiseen vaikuttaa moni muuttuva tekijä. Saaliseläin olisi hyvä nylkeä mahdollisimman pian sen jälkeen, kun eläin on saatu eräksi.

Nyljetyn nahan voi laittaa heti pakkaseen, kuivata taanalla tai suolata ennen muokkaamista. Veritahrat kannattaa huuhdella kylmällä vedellä.

Muokkauksessa tärkein vaihe onnistuneen nylkemisen jälkeen on kesipuolen eli karvattoman nahkapuolen puhdistus rasvasta ja muusta pilaantumiselle alttiista. Hapansuurus imeytyy sitä paremmin nahkaan, mitä paremmin se on puhdistettu.

Hapansuuruksen voi tehdä edellisenä iltana ohjeen mukaan ja aamulla se on käyttövalmis.

Suurus levitetään tarkasti nahan pinnalle ja laitetaan nahka muovipussiin.

Kun suurus on imeytynyt yön yli, levitetään uusi kerros suurusta nahan pinnalle.

Nahan annetaan kuivua suuruksen kanssa. Se saa kuivua vähintään kuukauden, mielellään jopa pitempään, auki levitettynä.

Lyytinen huomauttaa, että muokkauksen onnistumiseen vaikuttaa moni tekijä.

Esimerkiksi se, missä vaiheessa vuotta eläin on saatu saaliiksi eli missä vaiheessa sen karvan kehitys on. Eläimen sukupuoli ja muut hormonaaliset tekijät vaikuttavat myös turkin laatuun.

”Oman arvioni mukaan hapansuuruksella parkitun nahan jälki on vähintään kemiallisin menetelmin parkitun veroinen.”

Hapansuuruksen lisäksi on olemassa muitakin luonnonmukaisia parkitsemismenetelmiä. Kun itse tekee, säästää rahaa ja saa mieleisen.

Tanskasen haaveissa on tehdä omalle pojalle turkishattu.