Yhteinen metsä tuottaa työpaikkoja ja virkistystä
Metsuri Risto Hiltusella on kymmenen vuoden kokemus Joensuun kaupungin metsurina. Hän kuvaa työtä monipuoliseksi, koska joskus yhtenä päivänä pitää kiiruhtaa moneen eri paikkaan. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoJOENSUU (MT)
”Jokaisella kaupunkilaisella on tietenkin oma mielipiteensä metsien hoidosta. Kukin tuntee tärkeimmäksi juuri kotinsa lähimetsän”, Joensuun kaupungin metsätalousinsinööri Merja Kuukkanen pohtii.
Hän tietää, että kiitosta työstä saa harvoin. Joten, jos mitään ei kuulu, kaikki on mennyt hyvin.
”Päättäjistä osa on metsäalan ihmisiä, ja heitä metsänhoito kiinnostaa. Kaupunkirakentamisen lautakunnassa käyn esittelemässä suunnitelmiamme ja tekemisiämme keskimäärin kerran vuodessa.”
Joensuu on noussut kuntaliitosten myötä metsäisimpien kaupunkien joukkoon.
Tuupovaaran mukana metsää tuli 3 000 hehtaaria, Enosta 1 000 hehtaaria, kuten myös Kiihtelysvaarasta ja Pyhäselästä.
Varsinaisia metsätilakauppoja kaupunki tekee harvoin.
Viimeaikaiset hankinnat ovat sijainneet kaava-alueiden reunoilla.
Puuta kertyy myyntiin, kun uusia asuma-alueita raivataan. Nyt työmaa on Karhumäen kasvavassa kaupunginosassa.
Metsätaloussuunnitelmia kunnissa ja kaupungeissa tehdään yleensä kymmenen vuoden välein. Edellinen metsänhoidon linjaus Joensuun valtuustossa hyväksyttiin vuonna 2009.
Silloin tavoitteeksi määriteltiin kestävät hakkuut, noin 28 000 mottia vuodessa.
”Pari vuotta sitten teimme ison kertahakkuun kaupungin taloudellisen tilanteen paikkaamiseksi. Saimme puutuottoa 1,6 miljoonaa euroa”, Kuukkanen kertoo. Normaalisti hakkuumäärä pidetään noin 50 prosentissa metsien vuotuisesta kasvusta.
Euroja puuston myynnistä kertyy noin 900 000 vuosittain.
Summasta valtaosa palautuu takaisin metsurien ja metsätyönjohtajan sekä kausityöntekijöiden palkkoihin. 200 000–300 000 euroa sentään päätyy kaupunkilaisten muiden menojen kattamiseen.
”Meillä on hyvä tilanne, sillä voimme hoitaa taimikoita ja istutuksia omana työnä. Saamme motivoitunutta työvoimaa, koska Joensuussa on paljon metsäalan opiskelijoita”, Merja Kuukkanen iloitsee.
Vain isommissa moto-urakoissa kaupunki turvautuu metsäpalveluyrityksiin.
Varsinaisilla asutusalueen lähimetsillä ei taloudellista tuottotavoitetta ole lainkaan.
”Joensuussa on ihmisillä onneksi maalaisjärkeä jäljellä. Päälle kaatuvan kuusikon hakkaus ymmärretään. Metsää ei voi museoida. Monet ovat sitä mieltä, että turvallinen lähi- ja virkistysmetsä on se paras metsä.”
Luonnonsuojelualueita kaupungin metsistä on 453 hehtaaria. Lisäksi 70 hehtaarin alue aiotaan saada Metso-suojeluohjelmaan.
Joensuussakin metsät on luokiteltu valtakunnallisen ohjeistuksen mukaisesti viiteen luokkaan: lähimetsät, ulkoilu- ja virkistysmetsät, talousmetsät, suojametsät ja erityisalueet.
Metsätalousinsinööri Kuukkanen pitää työnsä hyvänä puolena sitä, että liikkumavaraa on hieman enemmän kuin yksityisellä metsänomistajalla.
”Voimme kokeilla, koska jokaista puuta ei tarvitse laskea euroissa. Teimme esimerkiksi Repokallion ulkoilualueella hiljattain kokeilun: metsää harvennettiin eri-ikäisrakenteisen metsän periaatteella.”
Alueesta tuli mallikohde, jossa Metsäkeskus ja oppilaitokset ovat voineet käyttää ihmisiä tutustumassa ideaan. Myös Tuupovaaran taajama-alueen metsää on hoidettu jatkuvan kasvun periaatteella ja luotu kerroksellinen ja monimuotoinen metsäalue.
Liisa Yli-Ketola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
