Vääränlaiset äidit ammutaan somessa
Jos en olisi kuiva absolutisti, olisin sunnuntai-iltana poksauttanut oikean samppanjapullon auki. Hallituksen perhepaketti kaatui. Harvoin olen mistään poliittisesta päätöksestä ollut niin iloinen.
Kun Kataisen hallitus kertoi suunnittelevansa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista ja kotihoidontuen jakamista tasaisemmin äidin ja isän kesken, hyvin monen äidin verenpaineet nousivat.
Etenkin kotihoidontukeen kajoaminen on herättänyt sosiaalisessa mediassa jatkuvaa kuohuntaa. Enemmän kuin hallituksen jo toteuttama lapsilisien leikkaus.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen sen sijaan jakoi voimakkaasti äitien rivit. Suunnitelma rajata esikoisen päivähoito-oikeus osa-aikaiseksi, jos äiti tai isä on kotona pikkukakkosen kanssa, sai monen perheen hyväksynnän.
Osa piti ajatusta reiluna. Ei äitiysloman kuulu olla lomaa. Ei kivaa saatikka mukavaa. Äidillä ei kuulu olla vapaa-aikaa, ei edes vapaata hetkeä. Äidin kuuluu uhrautua, nauttia valitsemastaan tehtävästä.
Eihän tässä yhteiskunnassa kukaan pakota tekemään lapsia. Jos olet levittänyt jalkasi, hoidat itse myös jälkiseuraamukset.
On puhuttu latteäideistä, jotka pistävät esikoisen kylmästi päiväkotiin ja lähtevät uusi vauva vaunuissaan kahvittelemaan rattoisasti mammakavereidensa kanssa. Eihän sellainen käy.
Jostain syystä ne, jotka ovat tätä oikeuttaan käyttäneet, ovat olleet yllättävän hiljaa. On ollut noloa myöntää, että uuden vauvan myötä omat turvaverkot eivät olekaan riittävän vahvat, että äiti selviytyisi kotona yksin kahden lapsen kanssa.
Tunnettu tosiasia on se, että juuri pikkulasten isät tekevät pisintä päivää töissä. Kun töiden perässä on usein vielä pakko muuttaa, entistä useampi lapsiperhe elää paikkakunnalla, missä suvun suoma tukiverkko puuttuu. Ei ole ketään, joka tulisi pelastamaan.
On vaikeaa myöntää, että ei kykene hallitsemaan lasten myötä syntyvää kaaosta. Äitiys pakottaa jo yhden lapsen kohdalla hyväksymään sen, että koti ei enää ole entinen rauhan tyyssija.
Kun huushollissa on kaksi vaippaikäistä, elämä on jatkuvaa ruuanlaittoa, tiskiä, pyykkiä, siivoamista. Ja samaan aikaan pidät ne lapset poissa toistensa kimpusta. Yrität keksiä viihdettä.
Kun vielä toiset äidit toitottavat omaa loistavaa kasvatustyötään ja postaavat Facebookin täydeltä pullantuoksuisia kuvia seesteisestä perhe-elämästään, oman jaksamisensa äärirajoilla päivästä toiseen rimpuileva äiti vain miettii: Mikä minussa on vikana, kun en jaksa?
Päivähoito on ainoa yhteiskunnan palvelu, joka on ollut tarjolla kaikille lapsiperheille. Ihan kaikille.
Kunnallinen kotiapu on kyllä olemassa ja nimellisesti se kuuluu kaikille lapsiperheille, mutta todellisuus on toinen.
Kunnan lastenhoitajien resurssit on pakko suunnata akuuttien tulipalojen sammuttamiseen. Jos perheeseen ei ole syntynyt sairasta tai vammaista lasta, kaksosia tai äiti ei ole yksinhuoltaja, tarjolla on pääsääntöisesti pelkkää eioota.
Jos subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus olisi runnottu läpi, ainoa tapa tavallisen väsyneen äidin pitää edes päivähoidon suomasta hoitoavusta kiinni olisi ollut tehdä itsestään lastensuojeluilmoitus.
Äiti on äidille pahin susi. Vain äidit kykenevät kritisoimaan toisiaan niin, että joka lause osuu navan alle.
Hallituksen perhepaketin suunnittelu toi tämän hyvin esiin.
Suomalainen äitikansa ei kykene muodostamaan yhteisrintamaa, joka puolustaisi sekä kotiäidin että uraäidin, imettävän äidin ja pulloäidin, ydinperheäidin sekä yh-äidin oikeuksia.
Keskustelu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja kotihoidontuen uudelleenjaosta on onnistunut näyttämään, kuinka kaukana rivistöt ovat toisistaan.
Ihan kuin toiselta puolelta otettaisiin jotain pois, jos toista puolta joku tukee. Vain äidit ryhtyvät kiillottamaan omaa ylivertaisuuttaan toisiin äiteihin verrattuna, kun pitäisi vetää yhtä köyttä. Eri mieltä olevat vääränlaiset äidit ammutaan somessa.
Eivät eläkeläiset ja ikääntyvät sorru ampumaan omiaan, syylliset ja leikkausten kohteet löydetään muista ryhmistä. Miksei perhepolitiikassa voisi löytyä samanlaista yhteistä näkökulmaa?
En ihmettele, että työikäiset perheet ovat päätyneet menettäjiksi nyt joka saralla – emmehän saa aikaiseksi yhteistä puolustusta missään asiassa!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
