Kuka maksaisi maisemasta?
KITTILÄ (MT)
Kolme moottorikelkkaa kaartaa Ahvenjärven yli kulkevalta kelkkareitiltä metsän reunaan. Ensimmäisenä kulkeva opas Katri Palosaari nostaa kypärän visiiriä ja huikkaa, että reitiltä poikkeamiseen tarvitaan maanomistajan lupa.
Nyt lupa on helppo kysyä, sillä Kätkätunturin etelärinteellä kasvavan metsikön omistaa Reijo Tiensuu, joka istuu oppaan takana kelkassa.
Levin hiihtokeskuksen alueella toimii lukuisia ohjelmapalveluyrittäjiä, jotka saavat elantonsa luontomatkailusta. Heille metsäiset tunturimaisemat on elinehto.
Tiensuun tavoin moni kittiläläinen elää myös metsätaloudesta.
Yhtälö ei ole helppo, kun metsää pitäisi samaan aikaan suojella ja käyttää.
Levin matkailukeskuksen lähitienoot tekee erityiseksi se, että suurin osa maista on yksityisomistuksessa, kun taas muissa pohjoisen hiihtokeskuksissa ympäröivät maat omistaa yleensä valtio.
Levin lähiympäristö on kaavoitettu virkistysalueeksi. Kunnanvaltuusto hyväksyi yleiskaavan noin vuosi sitten.
Virkistysalueella avohakkuut sekä alle 0,3 hehtaarin pienaukkohakkuut ovat kiellettyjä. Se heikentää metsämaan arvoa.
”Ehtona oli, että metsänomistajille korvataan menetykset hakkuurajoituksista. Korvausperusteita ei ole laadittu vieläkään”, Tiensuu kertoo.
Jos kunnalta hakee hakkuu- eli maisematyölupaa virkistysalueella ja lupa evätään, kunnan täytyy maankäyttö- ja rakennuslain mukaan lunastaa alue tai ainakin maksaa maanomistajalle korvaus.
”Virkistysarvokauppa olisi lunastusmenettelyä lempeämpi malli”, hankevastaava Merja Vierelä Metsänhoitoyhdistys Kittilästä toteaa.
Hän vetää EU-rahoitteista hanketta, jonka tarkoitus on ottaa virkistysarvokauppa mukaan metsäsuunnitteluun.
Levin, Ylläksen ja Oloksen alueella yritetään luoda korvausjärjestelmä, jossa metsänomistajalle korvataan puuntuotannollisia menetyksiä matkailullisesti arvokkailla alueilla.
Metsänomistajien, matkailuyrittäjien ja asukkaiden tarpeet koetetaan sovittaa yhteen.
”Virkistysarvokaupassa maanomistajalla säilyisi käyttöoikeus metsiinsä. Sopimus olisi vapaaehtoinen ja määräaikainen”, Vierelä taustoittaa.
Ongelma on, että maksajaa on vaikea löytää.
Hevosvaellukset, patikkaretkeilijät ja marjastajat kulkevat metsissä jokamiehenoikeuksilla.
Kelkkasafareita ja mönkijäajeluita järjestävillä ohjelmapalveluyrittäjillä taas leipä on tiukassa. Monen työ on sesonkiluonteista.
Levillä ympärivuotisesti ohjelmapalveluita tarjoavan Kinos Safaris -yrityksen omistaja Mika Kuusela katsoo, että virkistysarvokauppa voisi olla varteenotettava vaihtoehto.
”Yrittäjät voisivat osallistua hakkuumahdollisuuksien menetysten korvauksiin. Ei kuitenkaan voi olla niin, että vain ohjelmapalveluyrittäjä maksaa. Maisema-arvoista hyötyvät niin ravintolat, majoituspalvelut kuin hiihtokeskuskin”, Kuusela sanoo.
”Kunnat olisivat kyllä velvollisia lain mukaan korvaamaan maanomistajalle menetyksiä, jos kaavalla rajoitetaan hakkuita. Rahaa ei vain taida olla Kittilän kunnallakaan”, Vierelä toteaa.
Vierelää tuskastuttaa, että maisema- ja virkistysarvokaupasta on tehty lukuisia tutkimuksia ja raportteja.
Kaikissa todetaan, että matkailukeskittymissä maisema- ja virkistysarvokauppaa tarvitaan ja sitä tulisi kehittää.
”Raha ei kuitenkaan liiku”, hän toteaa.
SUVI NIEMI
Yrittäjät
voisivat
osallistua hakkuumahdollisuuksien menetysten
korvauksiin.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
