Keskittäminen huolestuttaaentistä europarlamentaarikkoa
KAUHAVA (MT)
Kun kauhavalainen Kyösti Virrankoski valittiin ensi kertaa Euroopan parlamenttiin vuonna 1996, oli suomalainen yhteiskunta myllerryksessä.
Laman aallot olivat juuri pyyhkineet valtakunnan ylitse, ja Suomen EU-jäsenyys oli vaikea pala nieltäväksi erityisesti monille maaseudun asukkaille.
”Kun muistelee 1990-lukua, olihan se tilanne keskustalaiselle kansanedustajalle karmea. Olin välillä eduskunnassa vastaanottamassa 40 000 tyytymättömän viljelijän väkijoukkoa”, Virrankoski muistelee.
Virrankoski ei ensin aikonut asettua ehdolle Suomen ensimmäisiin eurovaaleihin, mutta vahvat maakunnalliset tukijat käänsivät miehen pään.
”Monet EU:ta vastustaneet tulivat suoraan sanomaan, että pakkohan sinne Brysseliin on saada joku ajamaan meidänkin asioita. Aloin hitaasti lämmetä ajatukselle. Lopullisen päätöksen tein, kun Kari Hokkanen ja Jarmo Korhonen lupasivat minulle tukensa.”
Virrankosken äänimäärä vuoden 1996 eurovaaleissa oli huomattava, yli 50 000.
Tuoreesta edustajasta sukeutui pitkän linjan europarlamentaarikko. Virrankoski vaikutti Brysselin pöydissä yhtäjaksoisesti vuoteen 2009 saakka.
”Europarlamentissa pyrin kaikin voimin puolustamaan suomalaisen maaseudun ja maatalouden asiaa. Lisäksi tavoitteeni oli torjua byrokratian lisääntymistä.”
Tilanne on 2000-luvulla mennyt entisen mepin mukaan vain huonompaan suuntaan.
”Maataloudelle ylivoimaisesti suurin ongelma on hillittömästi paisunut EU-byrokratia. On suorastaan viljelijöitä halventavaa, että jokaista asiaa pitää kytätä ja valvoa.”
EU on muuttunut suuresti sitten vuoden 1995 ja Suomen jäsenyyden.
”1990-luvulla EU:lla oli suuri tehtävä läntisen Euroopan yhdistämisessä ja kylmän sodan aikaisten haavojen parantamisessa. Nykyään tämä tehtävä on hämärtynyt. Rakenteista sekä syventyvästä yhdentymisestä on tullut ikään kuin itseisarvo”, Virrankoski pohtii.
Kehitys näkyy erityisesti jä senvaltioiden oman budjettivallan kaventumisessa suhteessa EU-komissioon.
”Suomen talousarviot täytyy nykyään alistaa komission tarkasteltaviksi. Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan 1990-luvulla.”
Maanosan suurimmiksi haasteiksi Virrankoski nimeää talouden, mutta ennen muuta turvallisuustilanteen.
”Suurin ja tärkein asia on ilman muuta Euroopan ulkoisen vakauden palauttaminen. EU:n ja Venäjän suhteet ovat tulehtuneet, ja tässä kohdin pitäisi kyllä laittaa jäitä hattuun. Suhteiden vakauttamiseksi olisi tehtävä kaikki voitava.”
Keskittämispolitiikka huolestuttaa pitkän linjan keskustavaikuttajaa niin EU:ssa kuin Suomessa.
”Päätösvaltaa keskitetään yhtä lailla eurooppalaisella tasolla kuin kansallisesti.”
Virrankoski pitää paraikaa sorvattavaa sote-uudistusta maaseudun suurimpana uhkana.
”Päätösvaltaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä ollaan siirtämässä noin miljoonan asukkaan sote-alueille. Uudistus on äärimmäisen keskittävä, ja sellaisena selkeästi perustuslain vastainen.”
Hallituksen kaavailuja maaseutulukioiden rajusta karsimisesta Virrankoski pitää tyrmistyttävinä.
”Sehän olisi viimeinen niitti maaseudun elinvoimaisuudelle.”
Virrankoski pitää valitettavana kehitystä, jossa puolueiden väliset erot ovat hämärtyneet.
”Ei ole hyvä, että jokainen puolue yrittää olla politiikan sekatavarakauppa, jossa on kaikille kaikkea.”
Lisäksi politiikan liiallinen markkinaehtoisuus närästää.
”Ihan kaiken pitäisi nykyään tapahtua markkinavoimien ehdoilla. Ei ole oikein muodissa olla köyhän ihmisen asialla. Tämä korostuu erityisesti kokoomuksen politiikassa.”
Virrankoski rohkaisee maalla asuvia pitämään puolensa.
”Maaseudun ihmisten on herkeämättä puolustettava omia elinmahdollisuuksiaan. Maalla on hyvä asua ja maaseutuelinkeinot ovat terveitä elinkeinoja, jotka ovat harmoniassa luonnon kanssa.” JUKKA KOIVULA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
