PERJANTAIVIERAS Fundamentalismin tuolle puolen
Amartya Sen on Intiassa syntynyt ja angloamerikkalaisessa maailmassa vaikuttava taloustieteilijä.
Hän on kirjoittanut merkittäviä tutkimuksia maatalouden innovaatioista, nälänhädistä, tasa-arvosta ja epätasa-arvosta, hyvinvoinnin taloustieteestä sekä identiteetistä yhteiskunnallisen toiminnan motiivina.
Sen on saanut taloustieteen Nobel-palkinnon jo vuonna 1998. Siis taloustieteilijäksi jo varsin nuorella iällä.
Niille, jotka tosissaan ovat kiinnostuneet yhteiskunnasta ja aatteista, mainitsen, että Amartya Sen on maailman ekonomistien ja filosofien joukossa lähin vastine Santeri Alkiolle. Onhan vastaavia ajatussukulaisia muitakin – esimerkiksi Wendell Berry – mutta Sen on akateemisesti oma lukunsa. Hän pystyy perustelemaan intuitiivisesti tunnistetut eettiset kannanotot selkein ja seurattavin ajatuksin.
Monikin Senin kirjoista ansaitsisi tulla esitellyksi, mutta käteen osui 2009 julkaistu teos ”Identiteetti ja väkivalta”. Nimi ei ole paras mahdollinen. Teos nimittäin käsittelee todellisuudessa uskonnollista fundamentalismia ja äärinationalismia. Siis luokittelujärjestelmiä, jotka tuottavat taloudellisen taantuman oloissa tarpeen nimetä syyllisiä ja syntipukkeja. Pelottaako ketään oireena, miten Suomessakin on parhaillaan käynnistä suorastaan vaarallinen syyllisten nimeämisvimma?
Amartya Senin perusviesti tässä kirjassa on, että ongelmia tulee aina, jos suostumme siihen, että joku ulkopuolinen taho luokittelee meidät ihmiset yhden ja ainoan luokittelujärjestelmän kautta. Luokittelu voi olla uskonnollinen, etninen, luokka-asemaan, sukupuoleen tai asuinpaikkaan perustuva. Se voi olla sataan samantapaiseen luokittelutapaan perustuva. Olennaista on, että se taho, joka tekee ja tarjoaa tuon luokittelun, sivuuttaa kaikki muut samaistumispinnat.
”Jos juutalainen joutuu vetoamaan juutalaiseen identiteettiinsä saadakseen tasa-arvoista kohtelua, ovat 1930-luvun natsit voittaneet”, kirjoittaa Sen. Pääsittekö kärryille? Toisin sanoen yhtäläisen kohtelun perusteet ovat yleisinhimillisessä ihmisyydessä, eivät etnisessä luokittelujärjestelmässä. Tämä kohta on tässä jutussa ratkaiseva sille mitä seuraavassa sanon.
Ahtaasti tulkittu monikulttuurisuus tai perussuomalaisuus tai ruotsinkielisyys on mieltämisen ansa. Kyllä, myös tuo monikulttuurisuus. Jos nimittäin taustalla on etninen luokittelu ja kaikkien poliittisten ratkaisujen käsittely etnisyyden kautta. Jyrkät ja jyrkennetyt jaot johtavat rakenteelliseen väkivaltaan.
Yhden identiteetin sijasta meillä on kymmeniä identiteettejä eli ”samaistumispisteitä toimijana”. Nämä yhden ihmisen kymmenet eri roolit antavat suhteellisuudentajua ja pitävät yllä yhteiskunnallista tietoisuutta. Ratkaisu ei siis ole siinä, että ryhdymme tai julistaudumme kaikki liberaaleiksi. Ratkaisu on siinä, että olemme sananmukaisesti ”monessa mukana”. Siitä seuraa ymmärrys ja asenne, jota voi kutsua liberaalisuudeksi eli Suomen oloissa avaraksi keskustalaisuudeksi.
Olen suomalainen, mies, isä, puoliso, keskituloinen, kirjoittaja, yrittäjä, taloustieteiden kandidaatti, kyläläinen, metsänomistaja, kunnankehittäjä, luonnonsuojelija, talonpoikaiskulttuurikko, keskustalainen, liberaali, karjalainen, hämäläinen, lempääläinen, pohjoismaalainen, unionikansalainen, agnostikko, auringonpalvoja, ekohistorioitsija, bioregionalisti, puurakentaja, semantikko, diabeetikko, paikkariippuvainen, sopimuseetikko ja ainoa juuri tätä elämää elävä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
