Onko 200 000 euroa joka liito-oravasta järkevä summa?
Pernajalainen Christer Nikander vaatii ympäristöpäätöksiin puolueettomia arviointeja. Ilman niitä tehdään jatkossakin järjettömän kalliita päätöksiä kuten Valtatie 1:n rakennustöissä, joissa yhden liito-oravan hinnaksi tuli 200 000 euroa.
Kuva: Markku VuorikariLiito-oravien suojelustatus on EU:n ja omien ympäristöbyrokraattien avulla saatu loukkaamattomaksi, katsoo Christer Nikander lukija-kirjoituksessa, joka ilmestyi MT:ssä keskiviikkona.
Hän viittaa Teknillisen korkeakoulun julkaisuun, jossa on laskettu ympäristöpäätöksiä, niiden taloudellisia seuraamuksia ja saavutettua ympäristöhyötyä.
Tunnetuin lienee valtatie 1:n siirto Muurla–Lahnajärvi- välillä, kun alueelta löytyi 50 liito-oravan reviiriä. Siirto aiheutti urakan hintaan 10 miljoonan nousun eli joka liito-oravalle tuli siis hintaa 200 000 euroa.
”Kun huomioidaan, että Suomen liito-oravakanta on yli 100 000 paria, millään järjellisellä tavalla ei voida puolustaa päätöstä”, Nikander kirjoittaa.
Hän katsoo, että suhteellisuudentajua tarvittaisiin myös haja-asutusalueiden vesi- ja jätevesihuoltoon.
”Kiinteistöjä on pakotettu liittymään vesihuoltoon ilman objektiivista tarvetta, kustannuksin, jotka ääritapauksissa ylittävät 50 000 euroa.”
Lue koko kirjoitus:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
