Jako kehitys- ja teollisuusmaihin jäi historiaan WTO-kokouksessa
Pienviljelijä- ja kehitysjärjestöt kampanjoivat Balin kokouksessa ruokaturvan puolesta. WTO-kokouksista aiemmin tutuilta suurmielenosoituksilta kuitenkin vältyttiin. Edgar Su/Reuters Kuva: Viestilehtien arkisto”Jakolinja ei ollut entisellään Balilla. Vähiten kehittyneet eli niin sanotut LDC-maat ja Afrikan ja Karibian monet maat kannattivat voimakkaasti Bali-paketin syntymistä”, huomioi ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok.).
Viime lauantaina syntynyt poliittinen sopimus oli ensimmäinen sitten vuonna 1994 sinetöidyn Uruguayn kauppakierroksen ja Maailman kauppajärjestön WTO:n perustamisen seuraavana vuonna.
Nytkin sovun syntyminen oli hilkulla.
Intia ajoi omaa linjaansa lähes siihen pisteeseen, että koko kokous oli päättyä aiempien ministerikokousten tavoin vailla poliittista sopua.
Yksikön päällikkö Jukka Pesola ulkoministeriöstä piti myönteisenä merkkinä sitä, että niin keskituloiset kuin köyhimmät kehitysmaat käyttivät nyt omaa harkintaa eikä eri suuntiin vetäviä isoja ryhmittymiä enää ollut näkyvissä.
Railoja vetivät ainoastaan Intia sekä Väli- ja Etelä-Amerikan neljän maan ryhmä (Kuuba, Bolivia, Venezuela ja Nicaragua).
”Ehkä kehitysmaissa nähdään nyt se, että kauppa on väylä saada talous nousuun. Joka maa pyrkii mukaan kansainväliseen kauppaan, kukin omalla tavallaan.”
Stubb sanoi ennen Balin kokousta, että EU:n pääpaino on nyt kahdenvälisissä neuvotteluissa, joita on menossa muun muassa Yhdysvaltojen, Intian ja Japanin kanssa (MT2.12.). WTO:ssa on kirjattu tiedoksi jo noin 575 kahdenvälistä tai alueellista kauppasopimusta, mikä luku ei siis käsitä kesken olevia neuvotteluita.
Eri puolilla maailmaa on huokaistu helpotuksesta, kun usko monenkeskiseen järjestelmään sai silti uutta vahvistusta. Pesolakin arvioi, että Balin kokouksella voi olla myönteistä vaikutusta myös muilla politiikan lohkoilla.
Monenkeskisen sopimisen kulttuurin puuttuminen on haitannut niin ilmastopolitiikan, kestävän kehityksen kuin YK:n vuosituhatohjelman jatkotyötä (MT 4.12.).
”Hyvää Balin sopimuksessa on, että siinä on paljon sitovaa tekstiä mutta huonoa se, että se tulee voimaan vasta vuosien kuluessa. Se ei siis ole hopealuoti, joka ratkaisee ongelmat”, Jukka Pesola kuvaa.
Balin sopimus hyväksytään näillä näkymin virallisesti ensi kesänä WTO:n yleisneuvostossa. Tämän jälkeen alkavat eri maissa toimet sopimukseen liittymiseksi.
WTO:ssa on 160 jäsenmaata, joten on selvä, että kansalliseen lainsäädäntöön vienti voi viedä useamman vuoden.
Balilla saavutettu poliittinen sopimus ei liioin päätä Dohan kauppakierrosta vaan työ maatalous- ja teollisuustuotteiden markkinoillepääsyn sekä palveluiden kaupan suhteen jatkuu. On varsin epäselvää, miten tämä onnistuu.
12-vuotisen Dohan kierroksen jälkipuoliskolla on käynyt selväksi WTO:n sääntöjen muuttamisen tarve.
Muun muassa järjestöä enimmäisajan eli kaksi kautta luotsannut Pascal Lamy sanoi Balin kokouksen alla suuressa brittilehdessä The Guardianissa, että WTO tarvitsee rakenteellisia muutoksia.
Hän listasi keskeisiksi ongelmiksi suurien nousevien talouksien aseman. Muun muassa Kiina, Intia ja Brasilia voivat lukea itsensä WTO:ssa kehitysmaiksi, vaikka ne kuuluvat maailman suurimpien vientikauppiaiden joukkoon.
Toinen kiperä ongelma on Lamyn mukaan maatalouden asema.
Pesola vahvistaa tilanteen. Balilla rakenteelliset ongelmat kuitenkin suljettiin tietoisesti taka-alalle, jotta saavutettiin ylipäätään jotain.
Sergi Corbalán, joka on kansainvälisen reilun kaupan yhteenliittymän Fair Trade Advocacy Officen toimitusjohtaja, kuvasi Balin sopimusta ”askeleeksi oikeaan suuntaan”. Hänen mielestään WTO:ssa tarvitaan kuitenkin huomattava määrä työtä ennen kuin ”järjestön säännöt takaavat kestävät elinolot kaikille”.
KAIJALEENA RUNSTEN
Ehkä kehitysmaissa
nähdään nyt se,
että kauppa on
väylä saada talous nousuun. Joka maa pyrkii mukaan
kansainväliseen kauppaan, kukin omalla tavallaan.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
