Jäälinjärvi puhdistui uimakuntoon paikallisten aktiivisuudella

Jäälinjärven kunnostus on ollut tärkeä esimerkki muille osakaskunnille ja kunnostusyhdyshenkilöille. Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistyksen perustajajäsen ja aktiivi Eero Laine esitteli järveä koulutuksen osallistujille. Kuva: Pekka Fali

Kalamäen kosteikossa tutkitaan lautalla kelluvien vesikasvien tehoa ravinteiden poistoon vedestä. Osmankäämi on saatu talvehtimaan lautoilla. Kuva: Pekka Fali

Oulussa sijaitsevan Jäälinjärven vesi on ollut sameaa ja limaista. Sinileväkin on vaivannut.

"Vuonna 2011 ruvettiin ihmettelemään, mistä veden huono laatu johtuu ja perustettiin Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys", yhdistyksen perustajajäsen ja aktiivi Eero Laine kertoo.

Yhdistys palkkasi diplomityön tekijän selvittämään liettymisen syitä ja sen jälkeen konsulttityönä suunnitelman, mitä järven eteen kannattaisi tehdä.

"Ensin oli saatava järveen puhdasta vettä", Laine toteaa.

Hän puhui syyskuun alussa Oulun maa- ja kotitalousnaisten ja Oulun kalatalouskeskuksen vesistöjen kunnostukseen liittyvän Vyyhti 2 -hankkeen maastoretkellä, johon osallistui parikymmentä kunnostusyhdyshenkilöä eri puolita Pohjois-Pohjanmaata.

Suurin ongelma Jäälinjärvellä on rautapitoinen vesi ja maaperä. Hapen vaikutuksesta rauta saostuu.

Järven kalakanta on myös ollut vääristynyt.

Valuma-alueelle on nyt rakennettu viisi kosteikkoa sekä putkipatoja. Lisäksi vesienhoitoyhdistys on aloittanut hoitokalastuksen.

Järveen laskevan ojan suulta pyydetään rysällä särkikaloja satoja kiloja vuodessa.

Nyt tilanne on jo huomattavasti parempi kuin seitsemän vuotta sitten.

"Kolmeen vuoteen ei ole näkynyt sinilevää. Näkösyvyys on parantunut, ja uimassa voi käydä, jos peseytyy sen jälkeen", Laine iloitsee.

Kalakannan rakenne on oikaistu. Särkiä on enää vähän, ahvenet ovat kasvaneet ja haukikanta on hyvä.

Kosteikoista suurin on vuonna 2015 toteutettu Kalamäen kosteikko. Sen tarkoitus on vähentää veden mukana liikkuvaa kiintoainetta ja ravinteita.

Tulovesi johdetaan lietteenkeruualtaaseen, mistä liete poistetaan pari kertaa vuodessa pumppaamalla.

Kosteikon rakentaminen maksoi 100 000 euroa ja sen rahoitti metsäkeskus kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisena (kemera) hankkeena.

Kosteikon alueella tutkitaan myös kelluvien kasvien kykyä ottaa ravinteita virtaavasta vedestä. Niin sanotussa bioremediaatiotutkimuksessa on käytetty kasveina muun muassa osmankäämiä ja suovehkaa.

Laineen mukaan on tärkeää hankkia oikeaa tietoa keinoista, joilla vesistön tilaa voi parantaa.

Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistykselle on tehty jo kaikkiaan kolme opinnäytetyötä, joissa yliopisto on ollut mukana.

"Te olette innokkaita, rohkeita ja ennakkoluulottomia", Oulun kaupungin ympäristötarkastaja Hannu Salmi kehuu.

Kiimingin ja Jäälin alueella asuu runsaasti entisiä Nokian insinöörejä, joilla on paljon niin projektiosaamista kuin verkostoja. Se on yksi syy, miksi yhdistys on pystynyt toteuttamaan mittavia projekteja.

Yhdistys on laatinut kokemuksiensa perusteella Vesienhoidon käsikirjan, joka on tarkoitettu oppaaksi tavallisille tallaajille. Maastoretkellä kirjaa kiiteltiin.

Juttu on tehty yhteistyössä Maa- ja kotitalousnaisten keskuksen kanssa osana Ruokahukka ruotuun, katse vesistöihin -hanketta.