Chilikapselit suojaamaan koiria susilta – varusteiden kehitystyötä hidastaa rahoituksen puute

”Kyllä siinä pääsee aamun ensimmäiset kirosanat, kun liiviä yrittää laittaa jahti-intoa puhkuvalle koiralle”, naureskeli Juha Nevalainen. Kuva: Lari Lievonen

Jos edes yksi koira pelastuisi tämän talkootyön tuloksena syntyneen suojaliivin ansiosta, pohti mäntyharjulainen Jussi Aro viime lauantaina Nurmeksessa.

Hän oli tullut paikalle mukanaan viisi kappaletta suojaliivejä, jotka lähtivät metsästäjien matkaan koekäyttöön.

Heti metsästysmajan pihalla tulee ensimmäinen palaute. Liivin vatsakappale haukkaa lunta, se pitää muotoilla toisin, toteaa suomenajokoiraharrastaja ja metsästäjä Juha Nevalainen.

Arolla ei ole ollut muutamaan vuoteen omaa koiraa , siksi metsästäjiltä saadut palautteet ovat kullanarvoisia.

Ensimmäisen suojaliivin toimintaidea perustui sähköiskuun. Liiviin johdettiin virtaa pattereilla, joiden tehoa voimistettiin invertterillä.

Liivi saatiin toimimaan sateella ja paisteella, mutta rahoitusta olisi pitänyt saada kehitystyötä varten lisää. Suojavarusteiden kehittäminen susihyökkäyksiä vastaan on Suomessa aivan lapsenkengissä, sanoo Aro.

”Ideoita varmasti on itse kullakin ja paljon puhetta, mutta tekoja ei, eikä liioin rahoittajia.”

Uuden koekäyttöön lähtevän liivin toimintaidea perustuu vahvaan viirakankaaseen, jonka läpi suden hammas ei mene, vakuuttaa Aro. Sen lisäksi liiviin kiinnitetään chiliä sisältävät kapselit, joiden tarkoituksena on saada koiraan tarttunut susi irrottamaan otteensa.

Uusi liivi painaa noin 400 grammaa. Sähköliivi oli huomattavasti painavampi, noin 700 grammaa.

Uutta on vanhaan liiviin verrattuna myös mahdollisuus säätää selän pituutta.

Aro ei aio hakea liivilleen patenttia. Patentin anominen nielee rahaa. Liivitilauksia pitäisi olla aika monta valmiina, jotta edes ne rahat saisi katettua, hän pohtii.

”Enkä usko patentin takaavan muutenkaan suojaa hyvän tuotteen kopioijia vastaan. Mutta joku konsti olisi keksittävä koirien suojaamiseksi susien hyökkäyksiä vastaan.”

Nevalainen omistaa yhteensä viisi suomenajokoiraa ja koirat ovat neljä kertaa viikossa irti maastossa Nurmeksen alueella.

Sudet ovat arkipäivää Nurmeksen alueella, niin yksinäiset kulkijat kuin laumatkin.

Nevalainen sanoo kuitenkin, että hän ei etsi suden jälkiä ennen koiran irtilaskua maastosta. Yhtään koiraa hän ei ole tähän mennessä menettänyt auton alle, jäille tai susille.

Messinkisen kellon hän laittaa koiralle aina kaulaan kilisemään, kun ei ole lumikeli. Toimivaa tai ei, hän kertoo käyttäneensä kelloa siitä asti, kun Luonto-Liitto kelloja jakoi. Lumikelillä se on hyödytön, sillä lumi tukkii sen.

Kontakteja susiin Nevalaisen koirilla on kyllä ollut. Kerran koiran ajo kulki yksinäisen makuulla olleen suden ohi, joka lähti koiraa karkuun.

”Mutta eihän yksinäinen susi olekaan ongelma, lauma muodostaa ongelman koirien käytölle”, toteaa Esa Kortelainen, joka on menettänyt yhden koiran susille. Jälkien perusteella koiran tappanut lauma oli ollut lähimmillään noin 150 metrin päässä metsästäjien nuotiopaikasta.