Pienelektroniikka ei löydä tietään kodeista kierrätyslaitokselle

Jaakko Virtanen purkaa murskaimen läpi kulkeneita monitoreja. Muovi, lasi, kuvaputket ja metallit lentävät kaikki omiin laareihinsa. Vanhoissa telkkareissa on myös puuosia, jotka matkaavat polttolaitokselle. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkisto

Tuikkukynttilän kuori

painaa gramman. Jos

jokainen

polttaa vuodessa

15 tuikkua ja vie

kuoret

metallinkeräys-

astiaan, niistä

kertyy

75 tonnia

alumiinia.

HEINOLA (MT)

Asfalttikentällä kohoaa metrien korkuinen kasa, joka kiiltelee pakkasauringossa kirkkaissa sävyissä: keltaista, vihreää, sinistä, punaista. Lähempi tarkastelu osoittaa, että väripilkut ovat imureita. Tuhansia käytettyjä imureita, joita kuluttajat ovat palauttaneet elektroniikkaliikkeisiin. Väleistä tursuaa myös muita vempaimia, kuten joskus muodissa olleita jalkakylpylaitteita.

Tulevina vuosina kirjaviin kasoihin päätyy varmasti myös riisinkeittimiä, popcornkoneita ja muita hetken mielijohteesta ostettuja turhakkeita.

Romuvuori sijaitsee Heinolassa Kuusakoski Oy:n kierrätyslaitoksen pihalla. Imureitakin isompia kasoja muodostavat kuvaputkelliset laitteet eli vanhat telkkarit ja monitorit. Myös jokunen kännykkä on murskautunut jäiseen maahan.

Kuusakoski on Suomen suurin pien-elektroniikan kierrättäjä. Laitoksen tehokkailla linjastoilla laitteet puretaan osiin. Jokainen ruuvi ja lasinpala jatkaa matkaansa uudelleen hyödynnettäväksi. Kuvaputkien lyijylasi kuormataan Britanniaan ja puuosat polttolaitokselle Suomeen. Jopa muoviosat kierrätetään. Alumiini jää Heinolaan, jossa siitä sulatetaan harkkoja metalliteollisuudelle. Vain jokunen prosentti kaikesta lajiteltavasta materiaalista päätyy kaatopaikalle.

”Kaikissa jakeissa on globaalit markkinat. Asiakas saattaa yhtä lailla olla Ali-Härmässä tai Intiassa. Hinnat menevät ylös alas sen mukaan, onko maailmalla tarvetta raaka-aineille”, kertoo projektipäällikkö Jaakko Savolainen Kuusakoskelta.

Kuusakoski toimii Pohjoismaissa, Baltiassa, Venäjällä, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Yhtiö kerää vuosittain maailmalta 200 000 tonnia käytettyä pienelektroniikkaa. Se vastaa noin 66:ta miljoonaa kannettavaa tietokonetta. Jääkaapit, pesukoneet ja muut isommat laitteet eivät sisälly lukuun.

Suomessa syntyy vuosittain arviolta 100 000 tonnia elektroniikkaromua. Siitä lähes puolet jää virallisen kierrätysjärjestelmän ulkopuolelle. Näin arvioi Eettisen kaupan puolesta -kansalaisjärjestö.

”Parannettavaa olisi siinä, että ihmiset toimittaisivat laitteita kierrätykseen. Erityisesti pienet laitteet, kuten kännykät, kaukosäätimet ja sähköhammasharjat jäävät lipaston laatikkoon tai lipsahtavat roskikseen”, Savolainen pohtii.

Pienten pisaroiden kasvamista suuriksi raaka-ainevirroiksi havainnollistaa hyvin tuikkujen kierrätys.

”Tuikkukynttilän alumiininen kuori painaa gramman. Jos ajatellaan, että jokainen suomalainen polttaa vuodessa 15 tuikkua ja vaivautuu viemään kuoret metallinkeräysastiaan, kertyy niistä 75 tonnia käyttökelpoista alumiinia”, laskee viestintävastaava Marja-Leena Ahtiainen.

Ahtiainen on sonnustautunut kypärään ja huomioliiviin esitelläkseen Kuusakosken kierrätyslaitosta sisältäpäin.

”Sanoin pojille, etteivät heittelisi niin paljon, kun on tulossa vieraita”, hän toteaa.

Sisällä hallissa ymmärtää heti, mitä Ahtiainen tarkoittaa. Liukuhihnan äärellä seisovat miehet vasaroivat laitteita halki ja saksivat johtoja. Irtoavat osat lentävät kaaressa omiin astioihinsa. Sirpaleet ja melu täyttävät ilman.

”Tässä työssä pääsee hyvin purkamaan aggressioita”, Ahtiainen naurahtaa.

Monitoreja ei auota lihasvoimin, vaan ne kulkevat murskaimen läpi. Kupariset kuvaputket lähtevät Heinolasta jatkokäsittelyyn halvemman työvoiman maihin.

Työtä tehdään viidessä vuorossa läpi yöt ja viikonloput. Normaalisti tahti ei ole niin tiivis, mutta toimintaa jouduttiin tehostamaan sen jälkeen, kun Kuusakosken Espoossa sijaitseva halli paloi helmikuussa.

Suomessa syntyvää laiteromua viedään laittomasti kehitysmaihin. Eettisen kaupan puolesta -järjestön tekemän selvityksen mukaan elektroniikkajätettä viedään Suomesta kehitysmaihin jopa yli 10 000 tonnia vuodessa.

Rikollista toimintaa harjoittavat yritykset hyötyvät romujen kuskaamisesta halpatyömaihin, joissa ne pilkotaan ja kierrätetään epäinhimillisissä, terveydelle haitallisissa olosuhteissa.

Jaakko Savolainen ei ymmärrä romun viennin ekonomiaa: ”Materiaalien arvon tietäen siinä ei voi olla taloudellisesti mitään järkeä. Laitteet olisi halvempaa kierrättää Suomessa kuin viedä jonnekin Afrikkaan.”

Kuvaputkilaitteiden vientimäärät selviävät tullitilastoista. Savolainen arvelee, että iso osa vietävistä eristä on laitonta romua.

”Kuvaputkellisilla telkkareilla ei ole käyttöä edes Afrikassa. Ei kukaan sielläkään enää katso ohjelmia paksusta telkkarista. Niille ei ole markkinoita.”

Savolaisen mukaan suomalaiset yritykset ovat kierrättämisessä pääsääntöisesti tunnollisia. Laitteet halutaan tuhota asianmukaisesti tietoturvankin takia.

Savolainen uskoo, että kierrätys tehostuu myös kuluttajapuolella, sillä jätelain tuottajavastuu pakottaa kaupat lisäämään vanhojen pienlaitteiden keräystä. Kenties pian kaupoissa on omat palautuslaarit kännyköille – ja niille tuikkukynttilän kuorille.

KATJA KOLJONEN

Avaa artikkelin PDF