Suomenhevosen jalostus etenee suorituskyvyn vetämänä
Kymen-Karjalan hevosjalostusliiton puheenjohtaja Risto Majoniemi ja näyttelylautakunnan puheenjohtaja Jenni Timlin arvostelivat viime viikolla näyttelyssä 3-vuotiaan Tulileijan. Tammaa ohjasti sen osaomistaja Kari Seppälä. Satu Pitkänen Kuva: Viestilehtien arkisto”Suomenhevonen säilyy hengissä todennäköisimmin, kun meillä on mahdollisimman hyviä hevosia eri kilpailusuunnille”, arvioi Heidi Sihvo.
Niin ravi- kuin ratsuhevosia omistanut Sihvo toimii myös suomenhevosten orilautakunnan puheenjohtajana.
”Luotettavat käyttöhevoset ovat suunnattoman arvokkaita. Mutta jos olemme vain niiden varassa, sillä ei saada näkyvyyttä rodulle ja rotu kuolee pidemmän päälle sukupuuttoon.”
Ravurisuunnan työryhmää johtava Toini Immonen pitää suomenhevosen ehdottomana vahvuutena sen monipuolisuutta. ”Mutta jos halutaan edelleen kehittää juoksijan ominaisuuksia, on valintaa painotettava sen mukaan”, hänkin toteaa.
Sihvo huomauttaa, että rotua on jalostettu suorituskykyyn perustuen jo yli sata vuotta. ”Samaa halutaan jatkaa. Ulkomuotojalostukseen ei suinkaan olla menossa.”
Kaikki tavoitetut työryhmien vetäjät kuvaavat jalostussääntöjen muutosta ennen kaikkea ajantasaistamiseksi. Vähimmillä muutoksilla päästään työhevossuunnalla, joka on jo loppusuoralla valmistelussa.
”Jalostusta ei pidä eriyttää enempää. Ainakin työhevoslinja halutaan pitää nykyisenä”, linjaa työryhmän puheenjohtaja Hannu Ala-Korpi.
Useimmat varsat rekisteröidään juoksijoiksi ja enenevä määrä myös ratsuiksi.
Työhevossuunnan oriista syntyy vain noin 30 varsaa vuodessa. Nämä ovat usein ”erisukuisia”, joten ne tuovat Ala-Korven sanoin rotuun suvullista monimuotoisuutta ja pitävät yllä tärkeää geenipankkia.
”Työhevosen merkitys suomenhevosjalostukseen on vähäinen, mutta työhevosharrastus on tärkeä vanhojen perinteiden ja hevosmiestaitojen säilyttäjä.”
”Toisaalta juoksijalinjan hevoset ovat pärjänneet työhevoskisoissa, mikä kertoo, ettei rotu ole vielä kovin paljon eriytynyt”, Ala-Korpi jatkaa.
Ryhmä ehdottaa pientä vetokoetta myös niille, jotka kantakirjataan ajettavuuskokeella työhevossuunnalle. Nykyisin kantakirjauksessa on joko veto- tai ajokoe.
”Se, että hevonen saa pienen kuorman liikkeelle ja toisaalta malttaa seistä paikallaan, on hyvä luonnetesti”, kuuluu perustelu.
Myös ratsusuunnan työryhmässä on Heidi Sihvon mukaan pohdittu, miten testata hevosia kantakirjauksessa mahdollisimman luotettavasti.
”Ei ole tarpeen ruveta varsinaisesti erottelemaan este- ja kouluhevosia. Mutta olisi reilua palkita niitä ominaisuuksia, joissa kukin hevonen on parhaimmillaan.”
Suomen Hippoksen jalostusjohtaja Minna Mäenpää pitää työhevosryhmän ehdotusta tervetulleena. Häntä miellyttää muutoinkin avoimuus, jolla työryhmät ovat lähteneet miettimään rotuun kohdistuvia haasteita.
Ohjesäännön visaisimpiin kysymyksiin kuuluu, asetetaanko juoksijalinjalle tiukempia rajoja oriiden käytölle.
Kun käytetään paljon samoja sukuja ristiin, puhutaan sukusiitoksesta tai linjajalostuksesta.
Nykyisellään jalostukseen hyväksyttyjä oriita voidaan käyttää kutakin korkeintaan 150 tammalle vuodessa. Juoksijasuunnalla yksi ori, Liising, on viime vuosina saavuttanut rajan.
Mäenpää kertoo, että tekeillä on opinnäytetyö, jossa hankitaan lisävalaistusta eri sukulinjojen tilanteesta jalostussuunnittain. Hän arvioi, että jalostusvaliokunnan pitää jatkossa tarttua aiempaakin herkemmin mahdollisiin hälyttäviin merkkeihin.
Suomenhevosen jalostukseen voivat kaikki rodusta kiinnostuneet vaikuttaa keskustelutilaisuudessa, joka pidetään lauantaina Teivon raviradalla Ylöjärvellä. Ennen avointa tilaisuutta, kello 9 alkaen, radalla kilpaillaan työhevosmestaruuksista.
Kaijaleena Runsten
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
