EU ohjaa auttavan kätensä Lähi-idän hädänalaisille – Syyria on vain yksi esimerkki humanitaarisen avun kohteista
Syyriaan vuosittain kohdistetusta 140 miljoonasta eurosta riittää muun muassa vesi- ja ruokahuoltoon, koulutukseen ja oikeusapuun.
"Pakolaiset kysyivät meiltä, voisimmeko me sanoa, milloin saamme rauhan heidän kotimaahansa", komissiossa työskentelevä Juha Auvinen kertoo keskusteluistaan Syyrian pakolaisten kanssa.Rauha Syyriassa tuntuu vielä kaukaiselta Euroopan ytimessä Brysselissä.
YK:n neuvottelemat tulitauot maan hallituksen ja sitä vastaan kapinoivien joukkojen välillä ovat jääneet toistaiseksi lyhyiksi.
Euroopan komission Lähi-idän humanitaarisesta avusta vastaavan yksikön päälliköllä Juha Auvisella on tarjota vain lohduttomia näkemyksiä tälle vuodelle.
”Arvio on synkkä tällä hetkellä, eikä tilanne ole rauhoittumaan päin. Mitään poliittista ratkaisua ei ole näköpiirissä ainakaan heti. Vuoden 2011 arabikevään tervehdyttämä demokratia on vain muisto.”
Mutta ilman EU:ta tilanne olisi erittäin paljon huonompi, Auvinen jatkaa.
EU-komission humanitaarisen avun yksikkö ohjaa rahaa sitä kaikkein eniten tarvitseville.
Komissio myöntää EU:n yhteisestä budjetista rahaa ja allekirjoittaa sopimukset kumppanijärjestöjen kanssa.
Kumppaneiksi ovat valikoituneet YK:n eri järjestöt, kansainvälinen Punainen risti ja kansalaisjärjestöt, jotka toimittavat käytännön apua sotamaihin.
”Herkimmässä tilanteessa olevat pakolaiset tarvitsevat alussa ruokaa, vaatteita, vettä ja katon päänsä päälle”, Auvinen kertoo.
Syyrian humanitaarisen avun budjetti on ollut viimeiset vuodet 140 miljoonaa euroa. Sekä komissio että Euroopan tilintarkastustuomioistuin valvovat, mihin raha päätyy.
Vuosibudjetin suurimmat summat ohjautuvat puhtaan veden ja ruoan hankintaan, terveydenhuoltoon, koulutukseen, pakolaisten oikeusapuun sekä saniteetti- ja hygieniatarpeisiin.
Nuorille humanitaarista apua suunnataan tukemalla koulutusta.
”Tärkeää on, etteivät nuoret joudu tekemään työtä liian nuorena. Puhutaan myös radikalisoitumisen mahdollisuudesta, jos koulutusta ei saada järjestettyä.”
Helposti ajatellaan, että lisäykset kriisiavun budjettiin parantavat automaattisesti syyrialaisten elinoloja sodan keskellä.
Vaikka rauhan merkkejä ei ole Syyriassa vielä ilmassa, rahoituksen merkittävä kasvu ei välttämättä ole tehokkain ratkaisu tilanteen helpottamiseksi.
”Rahamäärien nostaminen ei ole ongelmatonta, koska silloin on vaikeampi valvoa, että raha kohdentuu oikein. Tärkeää on, että rahoitus ei vähene, mutta tuskin se tulee lisääntymäänkään”, Auvinen ennustaa.
Auvinen kertoo käyneensä lukuisia kertoja pakolaisalueilla. Useat syyrialaispakolaiset aikovat palata kotimaahansa nykyisestä tilanteesta huolimatta.
”Kun juttelee ihmisille, joilla ei ole mitään jäljellä, heistä kuvastuu optimismi, huumorintaju ja sopeutuminen. He ovat onnistuneet järjestämään tilanteensa jollakin tavalla. Se on päivä kerrallaan elämistä.”
Syyria, jossa uhriluku ylittää jo 350 000, on vain yksi esimerkki Lähi-idän konfliktipesäkkeistä. Auvisen yksikkö antaa humanitaarista apua Syyrian lisäksi muun muassa Irakissa, Libanonissa, Jordaniassa sekä Jemenissä.
Jemenin tilanne on Auvisen mukaan vähintään yhtä hirveä kuin Syyriassa. Saudi-Arabian tukeman liittouman ja kapinallisten välinen sota on jättänyt jälkeensä miljoonia apua kaipaavia.
Jemenin pakolaisvirrat eivät ole toistaiseksi ulottuneet Eurooppaan saakka.
”Vaikka myös EU kantaa vastuuta pakolaisista, suurin paine kohdistuu lähimaihin – Syyrian tapauksessa Jordaniaan ja erityisesti Libanoniin, jossa jo neljäsosa väestöstä on pakolaisia.”
Jos todennäköisyydet pitävät paikkansa, Venäjän tukema Syyrian hallitus kaataa kapinallisten tukikohdat ennemmin tai myöhemmin. Milloin ja millaisin seurauksin, herättää komission käytävillä eniten huolta.
Jo seitsemän vuotta kestänyt verilöyly Syyrian hallituksen ja kapinallisten välillä on kuumentanut EU:n ja Syyrian hallitusta tukevan Venäjän suhteita entisestään.
Komission tukemissa humanitaarisissa projekteissa taistelun puolia ei valita. Apua annetaan niin hallituksen kuin kapinallistenkin valtaamilla alueilla.
Paikallisten keskuudessa toivo rauhasta tuntuu ajoittain jopa todennäköisemmältä kuin traagisista tilastoista saadaan Euroopassa lukea.
”Pakolaiset kysyivät meiltä, voisimmeko me sanoa, milloin saamme rauhan heidän kotimaahansa. Vastaan heille, että valitettavasti ei ole tietoa, mutta yritämme parhaamme”, Auvinen kuvailee viimeisintä työmatkaansa Lähi-itään.
Toivo rauhasta kantaa kuitenkin rankimpinakin aikoina. ”Ei ole muita vaihtoehtoja kuin jatkaa ponnisteluja.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
