vierasyliö Kohtuutta ahneuden sijaan

Kanada on monella tavalla mielenkiintoinen valtio. Se

on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio (noin kymmenen miljoonaa neliökilometriä) ja väkiluvultaan 36. suurin valtio (noin 33,5 miljoonaa).

Kanada kuuluu Kansainyhteisöön ja on liittovaltio.

Ainoa rajarajanaapuri on

Yhdysvallat.

Kanada on perustuslaillinen monarkia ja parlamentaarinen demokratia. Valtionpäämies on Yhdistyneen kuningaskunnan monarkki Elisabet II. Varsinaista valtiollista valtaa kuitenkin käyttävät pääministeri, hallitus ja parlamentti.

Kanadalaiset ovat tehneet viime aikoina monia asioita

oikein. Erityisen mielenkiintoista on se, että ensimmäistäkään Kanadan dollaria ei ole käytetty pankkien tukemiseen.

Päinvastoin talouslehti Bloombergin taannoisen

tilaston mukaan maailman

20 parhaan pankin joukossa oli viisi kanadalaista pankkia. Se on hieno saavutus, sillä

Kanada kuitenkin elää Yhdysvaltojen vieressä, ja taloudet ja markkinat ovat riippuvaisia toisistaan ja monella tavalla linkittyneet keskenään.

Kävin Kanadassa ja siellä

finanssivalvontavirastossa OSFI:ssa kolmisen vuotta

sitten.

Jo silloin huomio kiinnittyi todella siihen, ettei pankkitukea ole tarvittu pankeille

antaa. Sama oli tilanne nyt syksyllä 2012 vieraillessani uudestaan OSFI:ssa ja paikallisissa tilintarkastustoimistossa asioista keskustelemassa.

Mikä on syynä hyvään tilanteeseen?

Ensimmäinen vastaus on, ettei kyse ole yhdestä asiasta vaan monista asioista. Lähtökohta on, että Kanadan pankkisektorin rakenne on erilainen. Kuusi suurta pankkia hallitsevat markkinoita. Markkinat ja niiden säätely on hyvin

hallittavissa.

Toiseksi kanadalaiset viranomaiset ja pankit eivät ole

tyytyneet Basel-sääntelyn

minimivaatimuksiin.

Erityisesti kolmessa kohdassa pankeilta vaaditaan paljon.

Korkealuokkaisimman pääoman eli Tier 1:n vähimmäisvaatimus on ollut seitsemän prosenttia eikä Basel-sääntöjen minimi neljä prosenttia.

Tämä merkitsee sitä, että pankeissa on oltava huomattavan paljon enemmän niin sanottua ydinpääomaa (core capital) eli lähinnä osakepääomaa ja jakamattomia voittovaroja suhteessa omaisuuteen.

Tästä ydinpääomasta 75 prosenttia tulee olla tavallisia osakkeita, jotka nauttivat

etuoikeuksia muun ohessa osingoissa ja mahdollisessa konkurssissa verrattuna

tavallisiin osakkeisiin. Lisäksi

pankkien kokonaisvelkaantuminen mitattuna velan

suhteella pääomaan on pidetty aisoissa (20:1).

Aloittaville pankeille kokonaisvelkaantumisvaatimus on ollut tiukempi.

Kanadalaiset korostavat myös järjestelmänsä toimivuutta.

Keskuspankin pääjohtaja

on korostanut, että sääntelykokonaisuus toimii yksinkertaisesti ja saumattomasti. Keskuspankki vastaa koko

järjestelmän vakaudesta.

Finanssivalvontavirasto (Office

of the Superintendent of

Financila Institutions eli OSFI) vastaa yksittäisten rahalaitosten vakaudesta.

Valtiovarainministeriön roolina on säädellä omistajuusasioista sekä rahoitustuotteiden suunnittelusta.

Kanadassa on jo vuodesta 2001 toiminut erityinen

finanssialan kuluttajavirasto (Financial Consumer Agency of Canada FCAC).

Kuluttajansuojavirasto pitää huolta yksityishenkilöiden

oikeuksista ja velvollisuuksista. Sen tehtävänä on muun

muassa valvoa kuluttajansuojalainsäädännön noudattamista finanssialalla sekä tuottaa

kuluttajille kaupallisesti

riippumatonta ja helposti

ymmärrettävää tietoa finanssipalveluista.

Kanadassa finanssivalvontavirasto, keskuspankki, valtiovarainministeriö ja finanssialan kuluttajavirasto ovat toimineet hyvässä yhteistyössä.

Oleellista juuri on, että

nämä neljä keskeistä toimijaa

okoontuvat säännöllisesti

kahdessa komiteassa ja

vaihtavat näin tietoja jatkuvasti ja ajantasaisesti. Yhteistyö

toimii ja ongelmat voidaan

käsitellä nopeasti.

Valtiovarainministeriö ja Keskuspankki ovat toimineet myös ennakoivasti hyvässä

yhteistyössä kulutusluottojen liiallista kasvua ja kiinteistökuplia ja osakekuplia estävästi. Ne ovat yhteen ääneen

varoitelleet jo seuraavasta orastavasta kuplasta: kulutusluottojen voimakkaasta

kasvusta.

Finanssikriisin johdosta

Kanadassa ollaan nyt myös

uudistamassa luottoja koskevaa

lainsäädäntöä. Tavoitteena on rajoittaa käytäntöjä, jotka eivät

ole suotuisia kuluttajille ja

edistävät vastuulliseen luotonantoa.

Kaikesta edellä esitetystä

huolimatta Kanadassa sääntelyn ja säännösten määrä on vähäisempää kuin Yhdysvalloissa ja osin Euroopassakin.

Kysymys on paremmasta

sääntelystä ja sääntelyn sekä valvonnan toiminnasta.

Kaiken tärkein syy kanadalaisen finanssisektorin hyvään tilaan ei ole kuitenkaan sääntelyssä. Hyviäkin säännöksiä voidaan usein kiertää, siihen löytyy aina konsultteja neuvomaan.

Keskeisin tekijä onkin

hyvissä toimintaperiaatteissa, pankkitoiminnan arvoissa ja varovaisessa riskien otossa ja hyvässä riskien tunnistamisessa ja hallinnassa.

Kanadalaisten pankkien ja alan toimijoiden on sanottu

olevan hyvällä tavalla ”boaring” eli ikävystyttäviä. Pankit eivät ole hurahtaneet ylisuureen, lyhytnäköiseen ja yltiöpäiseen riskinottoon.

Kysymys on toimintakulttuurista. Kanadalaiset ovat enemmän perinteisiä kuin yhdysvaltalaiset. Heitä ei innosta liikaa jet set -elämä, suuri velaksi rakennettu talo ja kolmea autoa pihalla. Vähän

yleistäen voisi sanoa että he viljelevät kohtuutta, eivät

ahneutta.

Eurooppalaisilla ja amerikkalaisilla olisi paljon opittavaa kanadalaisten tavasta toimia ja hoitaa talouttaan pankkejaan.

OLAVI ALA-NISSILÄ

Kirjoittaja on KHT-tilintarkastaja

ja entinen Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen.

Avaa artikkelin PDF