Juurikasviljelyn konkari Pekka Myllymäki on tuohtunut maaseudun syyllistämisestä: "Maapallon kaikista hiilidioksidipäästöistä 80 prosenttia sijoittuu kaupunkeihin"

60-vuotias mynämäkeläinen juurikkaanviljelijä Pekka Myllymäki kuvaa itseään maatalouden ja kuntapolitiikan Forrest Gumpiksi. Myllymäki heiluttaa nuijaa Mynämäen kunnanvaltuuston puheenjohtajana ja Varsinais-Suomen maakuntavaltuuston puheenjohtajana. Kuva: Jaana Kankaanpää

60 vuotta perjantaina täyttävä Pekka Myllymäki kuvaa itseään maatalouden ja kuntapolitiikan Forrest Gumpiksi. Mynämäkeläinen juurikkaanviljelijä on monessa mukana, kuten Tom Hanksin esittämä roolihahmo kuuluisassa yhdysvaltalaisessa elokuvassa.

Forrest esimerkiksi tapaa elokuvassa Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn, osallistuu Vietnamin sotaan, pelaa pöytätennistä Kiinassa presidentti Richard Nixonin seurueessa, käynnistää Watergate-skandaalin ja rikastuu sijoittamalla rahansa Apple-tietokoneisiin.

Myllymäki heiluttaa nuijaa Mynämäen kunnanvaltuuston puheenjohtajana ja Varsinais-Suomen maakuntavaltuuston puheenjohtajana. Nuorena miehenä hän ehti työskennellä myös opettajana ja pelata jalkapalloa.

MTK juurikasvaliokunnan puheenjohtajana Myllymäki toimi viime joulukuuhun asti. Hän edusti parikymmentä vuotta juurikasviljelijöitä EU:ssa, ja hänellä on laajat kontaktit kaikkialla Euroopassa.

"Sokerijuurikkaan viljelyn tulevaisuus on Suomessa erittäin hyvä. Juurikas sitoo 15,5 tonnia hiiltä hehtaarilta, mikä vastaa käytännössä kahden mynämäkeläisen vuosittaista hiilijalanjälkeä", Myllymäki sanoo.

Brysselissä on lanseerattu EU:n ilmasto- ja ympäristöohjelma eli Green Deal. Myllymäen mukaan on selvää, että EU jakaa lähivuosina rahaa ilmastonmuutoksen torjuntaan. Green Deal on esikuvansa New Dealin tavoin investointirahasto.

Hän esittää, että Sucroksen Säkylän sokeritehtaalla juurikkaasta voitaisiin tuottaa jatkossa biomateriaalia, kuten lämmöneristettä puukerrostaloihin.

"MTK voisi pikkuisen irtautua ajatuksesta, että teemme vain ruokaa. Kaikki pelloilla kasvava on muutettavissa ruuaksi tiukkana aikana, mutta laittaisin panostuksia biotalouteen liittyvään tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan."

Myllymäki on tuohtunut vinoutuneesta ympäristökeskustelusta, jossa maaseutu esitetään ilmastopaholaisena ja kaupungit sankareina. Hän ottaa esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tekemät laskelmat suomalaiskuntien ilmastopäätöistä.

Laskelmissa esimerkiksi Raahessa asuvan päästöt ovat vain 4,5 tonnia, kun mynämäkeläisen päästöt ovat 9,5 tonnia. Myllymäen mukaan Syken luvuissa ei ole huomioitu teollisuuden ja energiantuotannon päästöjä eli esimerkiksi sitä, että Raahessa on Pohjoismaiden suurin terästehdas.

"Mynämäki häviää Raahelle, vaikka SSAB:n terästehdas tuottaa noin seitsemän prosenttia maan kaikista hiilidioksidipäästöistä. Syken laskelmassa on kyllä arvioitu jokaisen peltotilkun päästöt Mynämäessä siitä huolimatta, että me viljelijät tuotamme ruokaa koko Suomen jakeluun."

Nykyisenkaltainen päästövertailu on kohtuuton maalaiskuntien ja kaupunkien välillä. Jopa IPCC jättää laskelmista pois betonin, teräksen, asfaltin ja lasin rakentamisen aiheuttamat kasvihuonepäästöt.

Esimerkiksi Helsingissä ei ole hiiltä sitovia peltoja, mutta siellä on ruokapöytiä lähes 500 000 asukkaan verran. Myllymäki ehdottaa, että maatalouden sijaan olisi mitattava koko ruokaketjun päästöjä.

"Maailman ruoasta 75 prosenttia syödään kaupungeissa ja valmiista ruuasta kolmannes menee suoraan pilalle tai jätteeksi. Maapallon kaikista hiilidioksidipäästöistä 80 prosenttia sijoittuu kaupunkeihin. Maaseudulla on ratkaisu ilmastonmuutokseen ja se on hiilensidonta."

Kaupungistumisen toitotetaan olevan megatrendi. Maaseudun intohimoinen puolestapuhuja Pekka Myllymäki joutuu pehmentämään näkemyksiään, jotta häntä ei syytettäisi kaupunkivastaiseksi.

Hypoteekkiyhdistyksen Juhana Brotherus ja konsulttitoimisto MDI:n Timo Aro kertovat asiantuntijoina joka mediassa, että vain suurissa kaupungeissa on vetovoimaa ja muualle Suomeen ei kannata rakentaa.

"Helsinki, Tampere ja Turku maksavat toimeksiantoina osan Aron ja kumppanien palkasta. Kunnallisessa päätöksenteossa tällaiset tutkimukset jäävättäisiin", Myllymäki muistuttaa.

Helsinkiläisen kerrostalokaksion hinnalla perhe saa Mynämäeltä ison omakotitalon, sähköauton, huippukoulutuksen lapsille palkitussa lukiossa ja rahaa jää vielä käteen, Myllymäki listaa. Vajaan 8 000 asukkaan Mynämäessä on vireillä myös älykylähanke, joka madaltaa kynnystä omistusasumiseen.

Myllymäen mukaan maaseutumainen asuminen pelastaa maapallon hiilensidonnan kautta ja myös allergiat pysyvät kurissa.

"Lapsen pitäisi päästä heti synnytyslaitokselta maaseudulle, jotta allergiavaste kehittyisi. Ihmiset asuvat eri elämäntilanteissa maaseudulla ja kaupungissa. Se vaihe, jolloin tuulikaappi on täynnä kumisaappaita, kannattaisi asua maalla."

Myllymäki oli kolmekymppinen opettaja ja perheenisä, kun hän osti kahden veljensä kanssa juurikkaanviljelyyn erikoistuneen Ravean koetilan 1990. Pekka toimii maatalousyhtymän päätoimisena viljelijänä ja veljet auttavat kiireaikoina.

"Aloitin aivan nollasta juurikkaanviljelyn, pian tuli EU-aika ja tarvittiin kielitaitoisia ihmisiä. Olin tehnyt graduni englanniksi ja minua kehotettiin ryhtymään viljelijöiden luottamustehtäviin."

Politiikkaan Myllymäki lähti nelikymppisenä. Keskusta oli kodin perintönä luonteva puoluevalinta.

"Isäni on kyllä kokoomuslaisesta perheestä ja tehnyt tasan yhden kokoomusnuorten kokousmatkan. Se loppui, kun Turun porukoissa naurettiin 1950-luvulla maanviljelijöille."

Keskustan kannatus on historiallisen alhaalla, ja monen mielestä linjaa pitää reivata vasemmalle ja takaisin aitovierille. Myllymäki ei tästä innostu.

"Jos kaikki pysyisi ennallaan, naisilla ei olisi edes äänioikeutta. Keskustan pitää olla kehityksen rintamassa, ja se merkitsee yksilönvapauksien sekä ihmisoikeuksien puolustamista"

Raision Pallossa pitkään kakkosdivisioonaa luutinut Myllymäki pelasi myös yhden ottelun jalkapallon pääsarjaa TPS:n riveissä 1980.

"Olin nopea, sillä voitin pystylähdöllä samana keväänä armeijan mestaruuden 60 metrillä ajalla 7,1. Silti SM-ura jäi yhden kauden mittaiseksi", Myllymäki hymyilee.

Isä Erkki Myllymäki juoksi 1950-luvulla maajoukkuetasolla, joten suvussa on urheilugeenejä.

"Olen huomattavasti huumorintajuisempi persoona kuin mitä julkisuudessa näyttää. Vanhat joukkuekaverit ymmärtävät pukukoppivitsejäni, mutta politiikassa huumori menee huonosti jakeluun."