Tölkkiin säilötään kurjuutta ja halpatuotantoa
Puolalainen teurastaja Andrzej nauttii tappamisesta ja verestä. Hän on istunut vankilassa miehen taposta ja raitistunut kuusi vuotta sitten. Anrdrzej aloitti haastattelun sanomalla ”kaikki naiset pitäisi piestä, melkein kaikki ainakin”. ELOKUVAN KUVITUSTA Kuva: Viestilehtien arkistoMatka alkaa avolouhokselta Brasiliasta. Valtava kaivinkone rouhii kivikasaa ja hakut käsissään loikkivat työläiset väistelevät vieriviä murikoita. Ankarissa oloissa työskentelee myös 12 lapsen äiti Neuci. Hän asuu hökkelikylässä ja kertoo olevansa orja.
Näistä oloista tulee Suomessa myytävän, alle euron hintaisen säilykeraviolin metallipakkaus. Sisältö hankitaan eri puolilta Eurooppaa.
Ohjaaja Katja Gauriloff seurasi raaka-aineiden matkaa maasta toiseen, ja näin valmistui dokumenttielokuva Säilöttyjä unelmia.
Ruuan tuotantoon tutustutaan ketjuun osallistuvien työntekijöiden kautta. Katsoja kuulee niin ukrainalaisen puimurinkuljettajan kuin romanialaisen teurastajankin unelmia ja ajatuksia elämästä. Moni on kokenut köyhyyttä ja traagisia tilanteita.
Kamera johdattaa katsojan emakkosikalaan Tanskaan. Sieltä porsaat lähtevät kasvatussikalaan Saksaan, jonne Gauriloffin kuvausryhmää ei päästetty.
”Keskelle metsää piilotettu massiivinen sikala vaikutti lähinnä keskitysleiriltä. Kuulin, että sikoja kasvatetaan pimeässä – sanovat säästävänsä energiaa”, Gauriloff kertoo.
Lopulta Saksassa kasvatettujen sikojen tie päättyy teurastamolle Romaniaan.
Dokumentin tunnelma on unenomainen, ajoittain jopa painajaismainen. Gauriloff myöntää, että vierailut teurastamoilla olivat raskaita.
”Etenkin Puolan teurastamo oli minulle helvetti maan päällä.”
Puolassa Gauriloff tapasi tappamisesta nauttivan teurastajan nimeltä Andrzej, joka oli istunut vankilassa miehen taposta. Kuvauksen aikana jokin menee pieleen. Naudan tainnutus ei onnistu ja jaloistaan roikkumaan nostettu eläin jää sätkimään kurkku auki.
Gauriloffin mukaan teurastamoissa työskennellään kovassa kiireessä urakkapalkalla, mikä lisää hutilointia. Romaniassakin sikoja sähkötettiin kuin liukuhihnalla silloin, kun kamera ei ollut paikalla.
Gauriloffin mukaan elokuvan idea syntyi kaupan hyllystä löytyneestä raviolipurkista, joka sisälsi uskomattoman määrän ainesosia.
”Aloimme tutkia, kuinka monesta maasta nämä ruoka-aineet tulevat.”
Miesten vuoro -dokumentistakin tutun tuottajan Joonas Berghällin mukaan kaikkien raaka-aineiden selvittämiseen kului vuosi.
”On hullua, että voimme ostaa läpi vuoden mitä haluamme supermarketeistamme. Tarvitsemmeko varmasti tuoreita mansikoita marraskuusta huhtikuuhun? Kuinka paljon pystyisimme vähentämään ruokakuljetusten saasteita, jos tyytyisimme siihen, että tuotteet olisivat saatavilla silloin, kun niiden luonnollinen kasvukausi on lähialueilla?” Berghäll pohtii.
Matka säilykepurkin jalanjäljillä vaikutti Gauriloffiin niin, että hän katsoo entistä tarkemmin, mitä ostoskoriinsa poimii. Mukaan tarttuu kotimaista lähiruokaa. Perheeltään Lapista hän saa poron ja hirven lihaa.
Gauriloff ei halua syyllistää kuluttajia. Hän haluaa vain herätellä pohtimaan, tarvitaanko ulkomaista säilykeraviolia Suomessa. Lisäksi monikaan kuluttaja ei tiedä, millaisilla maatiloilla ja oloissa ruokaa maailmalla tuotetaan.
Viljelijöitä jututtaessaan Gauriloff ymmärsi, että EU ajaa tilat kasvattamaan tuotantoaan epätoivoisiin mittasuhteisiin. Kaikkein hätkähdyttävintä oli tavata orjia.
Elokuva on myyty ennakkoon viiteen Euroopan maahan. Sopimus on laadittu myös Al Jazeera -kanavan kanssa, jonka kautta dokumentti nähdään yli 120 maassa.
KATJA KOLJONEN
Säilöttyjä unelmia -dokumentti
elokuvateattereissa 27.1.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
