Puurijärvi on Etelä-Suomen paras lintujärvi, sanoo asiantuntija – alueella viihtyvät härkälintu, kaulushaikara ja ruskosuohaukka

Laitilalainen Helmi Salminen (edessä) saapui Puurijärven Kärjenkallion lintutorniin ihailemaan maisemia ja lintujen runsautta Punkalaitumelta, jossa hän oli viettämässä vapaapäivää isoäitinsä Anni Kallioisen luona. Kuva: Kari Salonen

Viime viikon keskiviikkona aamu valkeni Kokemäellä varsin koleana mutta aurinkoisena. Vilpoisesta säästä huolimatta Kokemäellä Puurijärven ja Isosuon kansallispuistossa kohoavaan Kärjenkallion lintutorniin on jo ehtinyt kivuta väkeä tarkkailemaan alueen linnustoa.

Useimmat kävijöistä ovat lintuharrastajia, mutta kohde houkuttelee myös muita luontoelämyksiä kaipaavia.

Keskiviikkoaamun kävijöihin kuuluvat laitilalainen Helmi Salminen ja hänen Punkalaitumella asuva isoäitinsä Anni Kallioinen. He keskittyvät ihailemaan tornista avautuvaa näkymää ja ympäristön lintuja keskittymättä tässä vaiheessa pikkutarkkaan lajintunnistukseen.

Kärjenkallion lintutorni on Pohjoismaiden korkeimpia. Sen huippu kohoaa 18 metriin. Kuva: Kari Salonen

Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto erottuu Suomen kansallispuistoverkostosta nimenomaan linnustonsa ansiosta. Siihen kokonaisuudessaan kuuluvaa Puurijärveä voi pitää Etelä-Suomen parhaimpiin kuuluvana – ellei jopa parhaana – lintujärvenä, toteaa suunnittelija Roland Vösa Metsähallituksen luonnon- ja kulttuuriperinnön suojelun yksiköstä.

"Metsähanhi, härkälintu, kaulushaikara, ruskosuohaukka – jota on täällä poikkeuksellisen paljon – uivelo, luhtahuitti, punasotka...", Vösa luettelee esimerkkejä alueella esiintyvistä linnuista.

"Myös muutama kymmenen pikkulokkiparia pesii järvellä."

Kevät- ja syysmuuton aikaan järvi ja ympäröivät pellot ovat myös merkittävä levähdyspaikka joutsenille, kurjille, hanhille ja monille muille vesilinnuille.

Yksi Puurijärven vahvuuksista muihin lintujärviin verrattuna on Vösan mukaan sen kalakanta.

"Särkikalat tonkivat järven pohjaa ja siten edesauttavat rehevöitymistä. Samalla ne syövät pohjaeläimiä ja eläinplanktonia ja vähentävät näin sorsalintujen ravintoa. Tätä ongelmaa ei Puurijärvellä ole, koska sen särkikalakanta ei ole liian vahva."

Jo muutaman viikon päästä tällä huhtikuun viimeisellä viikolla veden vallassa olleella rantaniityllä laiduntavat läheisen tilan naudat. Kuva: Kari Salonen

Vuonna 1995 valmistuneen, 18 metriin maanpinnasta kohoavan Kärjenkallion lintutornin ohella Kansallispuiston alueella on neljä muutakin tarkkailupaikkaa linnuista kiinnostuneille.

Niistä kolme on lintutorneja. Lisäksi Kärjenkallion laella on lintulava, joka tarjoaa esteettömän tarkkailupaikan liikuntaesteisille, kertoo puistonjohtaja Harri Karjalainen Metsähallituksen rannikon luontopalveluista.

Linnustonsa ohella Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto tarjoaa näköalapaikan eteläsuomalaiseen suoluontoon.

Isosuon lisäksi kansallispuiston alueeseen kuuluvat Puurijärveen rajoittuva Korkeasuo sekä Aronsuo ja Kiettareensuo, jotka sijaitsevat kahden Kokemäenjoen haaran, Kyttälänhaaran ja Kiettareenhaaran rajaamalla saarella eli Kiettareenluodolla.

Hieman näistä erillään on vielä Ronkansuo.

Suot edustavat Etelä-Suomessa tyypillisiä keidas- eli kohosoita.

Alueella on harjoitettu aikanaan kuiviketurpeen nostoa, mistä muistuttaa Isosuolla säilytetty turvesuuli. Sitä on aikanaan käytetty turpeen kuivatukseen ja säilytykseen, Karjalainen kertoo.

Avoimet vesialueet ovat tulosta patorakenteesta, joka on nostanut vedenpinnan lähelle luonnontilaa. Kuva: Kari Salonen

Maisema Puurijärven-Isosuon kansallispuistoon saavuttaessa on tyypillistä satakuntalaista viljelysmaisemaa. Entisen Kauvatsan kunnan keskustaa reunustavat laajat peltoalueet, joiden liepeet ulottuvat aivan Puurijärven rantaan asti.

Karjalainen kertoo kuulleensa edeltäjältään, työnsä puolesta uudesta kansallispuistosta vastanneelta Erkki Virolaiselta, että kansallispuistosuunnitelmien arveltiin etukäteen herättävän alueella vastustusta. Vastaanotto oli kuitenkin hyvä.

"Alusta asti korostettiin yhteistyötä alueen kotieläintilojen kanssa kansallispuistoa ympäröivien niittylaidunten hoidossa."

Laidunnus jatkuu edelleen, lähes 30 vuotta kansallispuiston perustamisen jälkeen. Vielä haastatteluhetkellä viime viikon keskiviikkona laitumet olivat suurelta osin veden peitossa, mutta jo muutaman viikon päästä siellä laiduntavat läheisen tilan naudat.

Kokemäen ja Huittisten kaupunkien johto oli kansallispuiston perustamiselle myötämielisiä alusta alkaen.

Siitä innostuttiin myös alueen yrityksissä. Kaksi vuotta perustamisen jälkeen, vuonna 1995, Kärjenkalliolle rakennettiin yksi Pohjoismaiden korkeimmista lintutorneista – suurelta osin yritysten rahoituksella.

Sponsorointi sai Karjalaisen mukaan tuohon aikaan jonkin verran ristiriitaisen vastaanoton, mutta edelleen tänä päivänä katon tukirakenteisiin on kiinnitettynä rakentamista tukeneiden yritysten logot.

Puistonjohtaja Harri Karjalainen (vasemmalla) ja suunnittelija Roland Vösa matkalla kohti Kärjenkallion lintutornia. Kuva: Kari Salonen

Alun perin lähes kirkasvetinen ja kovapohjainen Puurijärvi madaltui parisataa vuotta jatkuneiden ojitusten ja Kokemäenjoen koskien perkausten vuoksi niin, että se oli kansallispuiston perustamisen aikaan rehevöitynyt ja kasvanut lähes umpeen.

Yli kymmenen vuotta perustamisen jälkeen vuonna 2007 käynnistyi mittava pohjapadon rakennustyö EU-rahoitteisen Kokemäki Life -hankkeen myötä. Pohjapadolla järven pintaa nostettiin noin metrillä.

Vedenpinnan noston sekä järven rantamille rakennettujen kanavien ansiosta vesialue on nykyisin huomattavan suurelta osin avoin.

Puurijärven vesialueella kulkeminen on kiellettyä lähes vuoden ympäri lintujen pesimärauhan turvaamiseksi. Kuva: Kari Salonen

Useiden muiden kansallispuistojen tapaan myös Puurijärvi-Isosuolla koronavuosi nosti kävijämäärää tuntuvasti tavanomaisesta. Viime vuonna kävijöitä oli 19 000, kun aiempina vuosina määrä on ollut noin 9 000, Karjalainen kertoo.

Toisin kuin monissa muissa kansallispuistoissa, Puurijärven ja Isosuon kansallispuistossa varsinaisia retkeilyreittejä on varsin vähän.

Kolmesta merkitystä reitistä pisin on Isosuon kahden kilometrin pituinen luontopolku. Sen kuvitetut opasteet tekevät suoluontoa tutuksi kävijälle.

Lisäksi merkityt reitit johtavat sekä Kärjenkallion että Ahvenuksen lintutorneille.

Mutilahden lintutornin parkkipaikalta lähtee lisäksi merkitsemätön polku, jolla suunnistamisen avuksi voi tulostaa kansallispuiston nettisivulta kartan.

Kärjenkallion laella on lintulava, jonne myös liikuntaesteisillä on mahdollisuus saapua tarkkailemaan lintuja leveää, tasaista polkua pitkin. Kuva: Kari Salonen

Puurijärven vesialueella kulkeminen on kielletty lähes ympäri vuoden joulu- ja tammikuuta lukuun ottamatta. Tuolloin myös osalla Korkeasuon alueesta kulkeminen on kielletty lintujen pesimärauhan turvaamiseksi.

Rajoituksia on myös Isosuon, Kiettareensuon, Aronsuon ja Ronkansuon alueilla huhtikuun alusta heinäkuun puoliväliin.

Muilla alueilla jokamiehenoikeuksiin kuuluva toiminta on sallittua. Sen sijaan metsästykseltä kansallispuiston alue on rauhoitettu kokonaan.

Alueesta on silti huomattavaa hyötyä myös metsästäjille, Vösa korostaa.

"Suojellut lintujärvet ja kosteikot lisäävät lintujen määrää myös muualla ympäristössään."